Hankkeen loppuraportti on julkaistu

Tutustu >>> Raportti  >>> Muistio päätösseminaarista

Kansalaisvaikuttaminen opettajankoulutuksessa –hankkeen päätösseminaari 15.3. 2007

Hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan liittyvän ”Kansalaisvaikuttaminen opettajankoulutuksessa” –hankkeen tavoitteena oli arvioida ja edistää kansalaisvaikuttamisen asemaa opettajankoulutuksessa. Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa yhteiskunnallisen tietämyksen ja pohdinnan osuutta opettajankoulutuksen kaikille koulutettaville yhteisissä sisällöissä

arvioida ja kehittää opettajankoulutusyksikköjen osallistumiskulttuuria

kehittää harjoittelukoulujen käytäntöjen kautta vaihtoehtoisia malleja koulun osallistumiskulttuuriin (Hansen 2007).

Helsingissä järjestetyssä seminaarissa tarkasteltiin hankkeen toteutumista ja vaikuttavuutta asetettujen tavoitteiden suuntaisesti.

Opettaja on yhteiskunnallinen vaikuttaja

Opetusministeriön edustajan Armi Mikkolan mielestä hanke on aidosti vilkastuttanut keskustelua ja tuonut esille opettajan ammatin yhteiskunnallisen luonteen. Hän nosti esille myös harjoittelukoulujen ja Suomen opettajaksi opiskelevien liiton aktiivisuuden sekä hankkeen aikanan tuotetut julkaisut. Mikkola totesi, että opettajan pitäisi kyetä hahmottamaan paikallisen päätöksenteon rakennetta. Tätä kautta opettajien asiantuntemus tulee parhaiten huomioon otetuksi kouluja koskevassa päätöksenteossa.

Myös Eija Syrjäläinen Hämeenlinnan opettajankoulutusyksiköstä painotti puheenvuorossaan opettajan yhteiskunnallisen vaikuttamisen roolia. Opettajankoulutuslaitoksissa osallisuutta voitaisiin vahvistaa ottamalla opiskelijat mukaan päätöksentekoon. Innostuneena kansalaisvaikuttamisen edistäjänä Syrjäläinen on mukana suunnitteilla olevassa Comenius-hankkeessa, jonka teemana on laatia yleiseurooppalainen kansalaisvaikuttamisen opetussuunnitelma.

Miten levittää hyvät kokemukset?

Hankkeen loppuraportin kirjoittaja Petteri Hansen Helsingin yliopistosta piti Mikkolan lailla hanketta monin tavoin onnistuneena, vaikkei se tavoittanutkaan suuria massoja. Yliopiston harjoittelukoulut pystyivät hankkeen yhteydessä tuomaan esille erilaisia käytänteitä ja puheenvuoroja siitä, miten oppilaiden vaikuttamismahdollisuuksia ja osallisuustietoisuutta voidaan arjessa edistää.

Kritiikin nuolen Hansen kohdisti mm. siihen, että opettajaksi opiskelevien tutkintovaatimuksissa kansalaisvaikuttamisen opintosisällöt puuttuvat. On valitettavaa, että opettajankoulutuslaitoksilla ja ainelaitoksilla kansalaisvaikutustoiminnalle ei ole nähty luontevaa paikkaa. Myös Mikkola olisi toivonut, että kansalaisvaikuttamisen innostus olisi laajennut muihin tiedekuntiin eikä jäänyt pääosin opettajankoulutusyksikköjen ja norssien hankkeeksi. 

Matti Rautiainen Jyväskylän yliopistosta piti hankkeen ansiona sitä, että kansalaisvaikuttamisen tietoisuus on kasvanut opettajankoulutusyksiköissä. Hän korosti, että kaikki lähtee oman tietoisuuden heräämisestä, sillä mitään mallia ei ole olemassa.

Osa-aluepedagogiikasta kohti kokonaispedagogiikkaa

Tutkija Kari Paakkunainen Helsingin yliopistosta tarkasteli kansalaisvaikuttamisen hankkeen toteumista ulkopuolisen silmin.  Hänen mukaansa olisi tärkeää päästä eroon sektoripedagogiikasta, kuten yrittäjä-, kansalaisvaikuttamiseen ja kansainvälisyyskasvatuksesta. Sen sijaan pitäisi pyrkiä kohti kokonaispedagogiikkaa ja pyrkiä löytämään niitä arvostuksia, jotka johtavat hyvään kasvatukseen. Yhteiskunta on kommunikaatioyhteisöjen toimintaa.

Mitä hankkeessa voisi olla opittavissa?

• Yhteiselle keskustelulle ja vaikuttamiselle on varattava aikaa.
• Opiskelijoiden ja oppilaiden vaikuttamismahdollisuudet ja -kanavat on tuotava selvästi esille.
• Ainejärjestöjen ja oppilaskuntien asema on vakiinnutettava osaksi oppilaitoksen päätöksentekojärjestelmää.
• Yhteiskunnallinen osallistuminen ja aktiivisuus on otettava huomioon opettajankoulutuksen pääsykokeissa.
• Kansalaisjärjestöjä ja ympäröivää yhteisöä on pyrittävä hyödyntämään entistä enemmän opetuksessa.
• Yhteisöllinen toiminta on otettava huomioon opiskelussa ja sen arvioinnissa.
• Yhteiskunnallisen kasvatuksen didaktiikka on kehitettävä opettajankoulutuksen osana.
• Koulutuspoliittisen ja yhteiskunnallisen pohdinnan osuutta on vahvistettava opettajaopinnoissa.
• Paikallisten, alueellisten ja valtakunnallisten opettajankoulutusverkostojen yhteistyötä pitää tiivistää. 

Lähde: Hansen, Petteri (2007): Yhteiskunnallista opettajuutta etsimässä. Kansalaisvaikuttaminen opettajankoulutuksessa –hankkeen loppuraportti. Helsinki: Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus.

 Kirjoittaja: Raila Pirinen