Yhteistoiminnallisella oppimisella tarkoitetaan oppimista, jossa ryhmä oppilaita työskentelee yhdessä käyttäen hyväksi kaikkien ryhmän jäsenten tietämystä. Englanninkielisellä termillä cooperative learning viitataan yleensä pienryhmäoppimiseen, jossa oppilaat työskentelevät yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, kun taas termi collaborative learning viittaa yleensä laajemman ryhmän (esimerkiksi koko luokan) yhteistoimintaan. Yhteistoiminnallinen ryhmätyö on erinomainen vaihtoehto perinteiselle ryhmätyölle, jossa usein lahjakkain oppilas tekee työn ja vastaa työn lopputuloksesta. Näin osa ryhmätyön tekijöistä on tavallaan vapaamatkustajana.Yhteistoiminnallisessa ryhmätyössä ei tätä mahdollisuutta ole, koska jokaisen oppilaan työpanosta tarvitaan ja jokainen kantaa osaltaan vastuuta ryhmän tuotoksesta.

Yhteistoiminnallisen oppimisen taustalla on useita oppimisteorioita, mm. kehityspsykologi Vygotskin sosiokulttuurinen teoria kognitiivisesta kehityksestä. Vygotski painottaa sosiaalisen
vuorovaikutuksen tärkeyttä oppijan ja aikuisten ja kehittyneempien ikätoverien kanssa - ilman sitä, omin avuin lapsi ei kykenisi saavuttamaan yhtä korkeaa kehityksen astetta. Toinen viimeaikoina suosittu oppimisteoria on ns. konstruktivistinen oppiminen. Sen mukaan oppimisessa keskeistä on tiedon aktiivinen jäsentäminen ja muokkaaminen oppijan mielessä.

Yhdysvaltalaiset professorit Roger ja David Johnson ovat tämän menetelmän tärkeimpiä kehittäjiä, ja heidän opetukseensa suomalaiset sovellutukset paljolti perustuvat.

Yhteistoiminnallisen oppimiskäsityksen taustalla on humanistinen ihmiskäsitys, jonka mukaan oppija on tahtova, sisäisesti motivoitunut, itseohjautuva, omista ratkaisuistaan tietoinen ja vastuullinen yksilö. Hän haluaa itsenäistyä ja ohjata omaa oppimistaan. Edelleen yhteistoiminnallisen oppimisen taustalla on kokemuksellinen oppiminen, joka selittää oppimisen syklisenä prosessina. Tällöin korostuu ennen kaikkea aktiivinen prosessi, eikä niinkään lopputulos.

Työvaiheet

Oppilaat voidaan jakaa 2 - 6 hengen ryhmiin. Alkuvaiheessa hyvä ryhmäkoko on 2 - 3 henkeä. Oppilaat jakautuvat kotiryhmiin. Ryhmissä on neljä oppilasta ja ryhmiä on neljä tai viisi. Opettajan esittämä ongelma on jaettu neljä osaan (A B C D). Opettaja kertoo, mitä tehdään kotiryhmissä ( jokainen oppilas perehtyy omaan ongelmaansa ja opiskelee ryhmässä kokonaisuuden muut osaongelmat muiden opastamana). Mitä tehdään asiantuntijaryhmissä ( jokainen oppilas perehtyy yhteen ongelman osaan).

Asiantuntijaryhmissä oppilaat perehtyvät aiheeseensa huolellisesti ja suunnittelevat opettajan johdolla, miten työ puretaan kotiryhmissä. Kun työaika on päättynyt, kukin asiantuntijaoppilas palaa kotiryhmäänsä. Ongelman tuotokset opetetaan muille kotiryhmän oppilaille. Tuotetusta materiaalista opettaja voi syventää, soveltaa, integroida aihetta. Olisi kuitenkin tärkeää, että opittuja tietoja tai taitoja saisi heti käyttää ( esim. essee, kirjoitelma, formatiivinen tai summatiivinen koe, tiivistelmä, käsitekartta tms.) ovat hyviä kokoavia työmenetelmiä.

Lähteet

Johnson, D.W. & Johnson, R.T. (1988): Cooperation in classroom. Exina MN: Interaction Book Company.
Vygotsky, L.S. (1962). Thought and Language. Cambridge, MA: MIT Press.
Koppinen, M-L. & Pollari, J. (1993): Yhteistoiminnallinen oppiminen- Tie tuloksiin.WSOY. Opetus 2000, Helsinki.