Yli 11.000 vuotta sitten pienet yhteisöt ryhtyivät harjoittamaan maanviljelystä ja paimentolaisuutta. He alkoivat itse tuottaa ravinnosta suurimman osan. Maanviljelykseen

siirtyminen ei alkanut yhdessä yksittäisessä paikassa, vaan näin tapahtui eri puolilla maapalloa. Siirtyminen maanviljelykseen on yksi ihmiskunnan historian tärkeimmistä virstanpylväistä.

Miksi ihmiset siirtyivät maatalouteen?  Usein se esitettään itsestään selvyytenä, jonka taustalla on ajatus keräilijä-metsästäjätalouden aikakaudesta nälän, puutteen ja jatkuvan ruoanetsinnän epätoivoisena aikana. Edelleenkin siirtymistä ruoan tuottamiseen pidetään itsestäänselvyytenä (”Ihminen oli kerännyt pussiinsa villivehnän siemeniä… ”Ruokaa oli aikaisempaa enemmän… Ihmiselle jäi aikaa miettiä muutakin kuin hengissä pysymistä.”). Mutta metsästäjä-keräilijät käyttivät ruoanhankintaansa vain muutaman tunnin päivässä. Normaalina vuonna he keräsivät vain luonnon parhaimpia antimia. Kuivuuden  ja muun häiriön yllättäessä he siirtyivät vähemmän maukkaisiin, mutta silti ravitseviin kasvi- ja eläinkunnan tuotteisiin. Heidän ruokavalionsa on myös paljon ravitsevampi kuin raskasta työtä tekevien pienviljelijöiden, jotka saavat kaiken ruokansa lähes yhdestä ainoasta pääasiallisesta ravintokasvista. Maanviljelys mahdollisti ihmisille suuremman määrän ruokaa, mutta siihen siirtyminen ei ollut itsestään selvästi hyvä asia. Sen myötä työaika pidentyi ja riippuvuus harvoista viljalajeista muutti osittain ravinnon heikkolaatuisemmaksi.

Miksi ihmiset ryhtyivät maanviljelijöiksi? Siirtyminen maanviljelykseen ei ollut tietoinen ratkaisu, vaan maanviljelys kehittyi hitaasti pitkän ajan kuluessa. Maanviljelyksestä ei ollut yhdelläkään maapallon asukkaalla aiempaa mallia tai esimerkkiä. Aluksi ero ei ollut suuri maata viljelevän ravinnontuottajan ja luonnon antimia käyttävien keräilijöiden ja/tai metsästäjien välillä. Ihmiset saavuttivat vasta vuosituhansien kuluessa riippumattomuuden luonnon tarjoamasta  ravinnosta. Kaikkiaan maanviljelys ei merkinnyt aluksi automaattisesti parempaan ravintotilannetta. Siementen säilyttäminen seuraavan vuoden satoa varten oli erityisen epäkäytännöllistä. Maanviljelyksen kehitys edellytti riittävän pysyvää asumista. Myös viljelyyn käytetyt työvälineet eivät aluksi mahdollistaneet riittävää satoa. Maan muokkaaminen ihmisvoimin pelkällä teräväkärkisellä kepillä, jonka painona oli kärkeen kiinnitetty kivi, ennen auraa ja vetoeläintä oli äärimmäisen vaivalloista. Epävarmuutta sadosta aiheutti myös kunnollisten kastelujärjestelmien puuttuminen.

Miksi ihmiskunta siirtyi aluksi hyvin vaivalloista työtä edellyttävään maanviljelykseen? Miksi metsästäjien ja keräilijöiden elämäntavasta luovuttiin. Yksi selitys on ilmastonmuutos, joka liittyy mannerjään nopeaan sulamiseen ja ilmaston lämpenemiseen. Muutos johti metsien ja pensas- ja heinäkasvuston leviämiseen ja suuret metsät tunkivat tieltään suurriistan (peurat, mammuttibiisonit, villiaasit ja muut aroeläimet). Se  väheni ja ihmisten oli etsittävä muita ravinnonlähteitä. Tätä ajatusta tukee se, että varhaisimman maanviljelyn alku sijoittuu jääkauden jälkeiseen aikaan n. 12.000 – 10.000 vuotta sitten. Lisäksi jääkauden päättymisen jälkeen hedelmälliset alueet kuivuivat ja ihmisten oli siirryttävä seuduille, jotka tarjosivat riittävästi vettä ja ravintoa. Tällaisia olivat suurten jokien - Eufratin, Tigrisin ja Niilin – suistoalueet. Siirtymistä maanviljelykseen vauhditti myös väestönkasvu, jonka tuloksena ruoan tarve kasvoi.

Jääkauden jälkeen lämpötilan nousu toi tietyillä alueilla kasvien  siemeniä kaikkien ulottuville.  Tämä mahdollisti pysyväisluonteisen asutuksen syntymisen rehevään ympäristöön. Perheillä oli mahdollisuus elättää enemmän kuin yksi pieni lapsi. Kasvavan väestön myötä paikallinen metsästys ja keräily lisääntyivät ja villien eläinten ja kasvien määrä väheni. Aloilleen asettuneet yhteisöt huomasivat olevansa sidoksissa yhä työläämpään elämään, jossa aherrettiin ensin pienissä puutarhoissa ja myöhemmin pelloilla, kun vanhakantainen metsästys ja keräily kävivät tuottamattomaksi.

Maanviljelykseen siirtymistä siis edelsi ensinnäkin se, että metsästäjille ja keräilijöille tuli entistä vaikeampaa löytää ravintoa ja toisaalta tapahtui  jalostettavien villikasvien lisääntynyt leviäminen. Siten jalostaminen muuttui houkuttelevammaksi ja villiriistan väheneminen heikensi metsästyksen merkitystä ravinnonlähteenä.

Edelliseen lukuun | Seuraavaan lukuun