Page 113 - eNorssi 25 vuotta

108 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

näkökulmia, joiden esiin tuleminen tapahtuisi ”normaalisti” vasta useiden kohtaamisten
jälkeen tai ei välttämättä ollenkaan ohjaussuhteen aikana.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu nähdyksi ja kuulluksi tuleminen. Vuorovaikutussuhteissa on
tärkeää ruokkia arvostusta, jotta toinen kokee tulleensa nähdyksi. Arvostus tekee ihmis-
suhteissa ja työyhteisöissä paljon hyvää, esimerkiksi motivaatio ja sitoutuminen lisääntyy.
Arvostuksen toteutuminen pohjautuu pitkälti nähdyksi ja kuulluksi tulemisen perustarpei-
den pohjalle. Arvostuksen osoittamisessa on kaksi keskeistä tukijalkaa: toiminta ja ihmisyys.
Liian usein arvostuksen osoituksemme ihmissuhteissa liittyy toisen ihmisen toiminnan ar-
vostukseen. Toiminnan arvostamisen lisäksi tarvitsemme nimittäin myös ihmisyyden arvos-
tusta. Erityisen arvokkaalta tuntuu, kun saamme hyväksyntää vilpittömästi sellaisena kuin
olemme eikä ehdollisesti sellaisten asioiden pohjalta, mitä toiset odottavat. Mikäli arvos-
tamme liikaa tai pahimmillaan pelkkää aikaansaamista, ruokimme toisessa suorittamista
ja tyhjennämme ihmisen minuutta. Toisen ehdoton vastaanottaminen ja hyväksyminen
auttaa meitä kehittymään omaksi itseksemme. (Tölli 2024.) Esimerkiksi ohjaussuhteessa
on tärkeää antaa arvostusta opiskelijan prosessille ja omana itsenään olemiselle yksittäi-
sen oppitunnin lopputuleman ohella, sillä ihmisyyden arvostus ei edellytä suorituksia. Ar-
vostuksen kokemukseen liittyy olennaisesti motivaatio. Ryan ja Deci (2000) määrittelevät
itsemääräämisteoriassa motivaation kulmakiviksi autonomian, pätevyyden kokemukset ja
yhteisöllisyyden. Frank Martela (2017) lisää teoriaan vielä hyvän tekemisen tai merkityksel-
lisyyden tarpeen. Näitä edellä mainittuja tekijöitä ruokkimalla kohotamme sekä ohjattavan
motivaatiota että arvostuksen kokemusta ohjaussuhteessa.

Ohjauksen toteutumisen kokonaisuutta on hyvä tarkastella dialogietiikan kautta. Dialogin
taito nojaa eettiseen asenteeseen. Dialogisen asenteen lähtökohtana on syvä usko jokaisen
ihmisen ainutlaatuisuuteen ja arvoon. Jokainen ihminen omistaa sellaisen kaistan todel-
lisuutta, joka ei näyttäydy samanlaisena muille eikä kukaan ole täydellisesti selitettävissä.
Dialogissa tavoitellaan vuorovaikutuksen avulla yhteisen ymmärryksen luomista ja oppimis-
ta, ei niinkään ratkaisuja, vaikka ratkaisuja saatetaan löytää dialogin avulla (Alhanen 2024.)
Olennaista on yhteinen ajattelu ja oman ajattelun ajattelu. Dialogia ja oikeastaan mitä ta-
hansa vuorovaikutustilannetta on hyvä tarkastella kaksikanavaisen ajatuksen kautta: mitä
toinen sanoo ja mitä minussa tapahtuu? Uutta tietämistä tärkeämpää on ennemminkin
vanhan tiedon uusi oivaltaminen esimerkiksi käytännön sovellus tai näkemys, joka auttaa
hyödyntämään omaa osaamista paremmin (Saarinen 2024).

Dialogisen asenteen lisäksi käytännön ohjauskeskusteluissa on tärkeää vaalia dialogisuutta.
Aito dialogi on vaativa vuorovaikutuksen muoto. On hyvä tiedostaa, että kaikki keskustelut
tai viestintä ei ole eikä niiden tarvitsekaan olla dialogia, sillä muuten varsinainen dialogi
saattaa kärsiä inflaatiota. Dialogin perusperiaatteina toivat Isaacsin (2001) mukaan suo-
ra puhe, kuunteleminen, odottaminen ja kunnioitus. Suoralla puheella (englanniksi termi
voicing) ei tarkoiteta töksäyttelevää mielipiteiden latelemista, vaan aidon itsensä ja aito-
jen tunteiden ilmaisua omaa näkökulmaa avaten ja toista kunnioittaen. Kuuntelemisen