Page 114 - eNorssi 25 vuotta

109 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

periaatteessa olennaista on avoimella mielellä kuuntelu ilman ennakkoasenteita. Kuunte-
lemalla annetaan toiselle tilaa ilman vastarintaa tai toisen puheen ohjailua. Kunnioituksen
periaatteen taustalla on tietoisuus toisen aseman oikeudesta ja toisen ihmisen täydellisen
ymmärtämättömyyden mahdottomuudesta. Aiemmin mainittu arvostuksen ruokkiminen
liittyy tähän läheisesti. Arvostus on sanoja, tekoja ja asennetta. Odottamisen periaattees-
sa on kyse siitä, että pidättäydytään muodostamasta omia oletuksia, arvioita ja varmoja
mielipiteitä. Omaa ajattelua ja ajatuksia on hyvä tarkastella avoimesti ja puntaroida niiden
paikkansa pitävyyttä. (Isaacs 2001.)

Ohjaavan opettajan ja opiskelijan välisen dialogin lisäksi on ajattelua rikastuttavaa, mikä-
li opetusharjoittelun yhteyteen voidaan luoda tilanteita, joissa opiskelijat voivat yhdessä
olla dialogissa opettajuuteen liittyen. Ohjaavat opettajat voivat fasilitoida näitä tilanteita
tietoisesti osaksi harjoittelun toteutusta. Dialogin mahdollistamiseksi on tärkeää varmis-
taa kaikkien osallistujien aito läsnäolo poistamalla vuorovaikutuksen häiriötekijät esimer-
kiksi digilaitteet ja muut esteet ihmisten väliltä ja esimerkiksi asettamalla tuolit piiriin tai
asettumalla muuhun esteettömään ja häiriöttömään ympäristöön (Alhanen 2024). Ilman
tietokoneita, kännyköitä tai muita digilaitteita käyty keskustelu latautuu aidommalla koh-
taamisella verrattuna siihen, että osallistujat ovat riippuvaisia omista laitteista ja niihin
tulevista syötteistä.

Miten sitten käytännössä toteutan opiskelijan ohjausta valmentavalla otteella? Valmentava
johtajuus on vuorovaikutussuhde, joka pyrkii kehittämään tietoisesti johdettavien kykyä
oman työnsä johtamiseen (Soback, 2021). On tärkeää, että ohjaajana uskallamme vastuut-
taa opiskelijaa emmekä uhraudu tekemään liikaa hänen puolestaan, koska silloin opiskelijan
oma prosessi ei ole niin merkityksellinen ja henkilökohtainen. Toisaalta vastuuttaminen ei
tarkoita opiskelijan heitteillejättöä, vaan tarpeiden mukaan suuntautuvaa sparrausta niin,
että opiskelijan kyky johtaa omaa työtään eli opetusharjoittelua kasvaa. Jotta valmentava
ote voisi toteutua, tarvitaan ohjaussuhteelle turvallinen ympäristö, mihin viittasin tutustu-
misen, arvostuksen ja dialogisuuden teemoissa. Yleisesti ottaen pyrkimyksenä on opiskeli-
jan itsenäisen päätöksenteon mahdollistaminen ja toisaalta myös edellyttäminen. Soback
(2021) käyttää valmentavan johtajuuden ja auktoriteettiin perustuvan hierarkkisen johta-
misen vertailussa mielikuvaa jazzbändistä ja sinfoniaorkesterista. Tämä vertaileva mielikuva
kuvaa mielestäni osuvasti myös valmentavan johtamisen tavoitetta ohjaussuhteessa. Ohjaa-
va opettaja ja opiskelija/opiskelijat eivät ole sinfoniaorkesteri, vaan ennemminkin jazzbändi.
Yhteistyö ei ole valmiita nuotteja ja täydellistä ennakointia johtajan liikkeitä seuraten, vaan
päättäväistä improvisointia hyvällä fiiliksellä yhteisen teeman ympärillä. Ohjauksessa on hy-
vä keskittyä ohjaamaan paljon kysymyksien avulla ja rohkaista opiskelijaa yhteisen ajattelun
kautta pohtimaan hänen omia ajattelu- ja toimintatapojansa. Kiittäminen ja kannustaminen
täytyy pitää mukana tietoisesti koko ajan, jotta opiskelija saa arvostusta ponnisteluistaan.

Opiskelijan ohjaamisen konkretiaa voidaan tarkastella Sobackin (2021) valmentavan johta-
juuden rooleja mukaillen kolmen roolin tai ohjaamisen suunnan kautta. Ohjaava opettaja