Page 119 - eNorssi 25 vuotta

114 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

Kielen kehitystä voidaan tukea ja kieltä harjoitella lorujen, tarinoiden tai satujen avulla,
mutta myös monipuoliset keholliset kokemukset ovat merkityksellisiä. Erilaisia vertailuja
ja käsitteitä opitaan aina suhteessa omaan kehoon. Käsitteiden ymmärtäminen on hel-
pompaa, kun oppiminen on tapahtunut itse kokemalla tai käsittelemällä opittavaa asiaa.
Kielellisen kehityksen yhteys sekä leikkimisen taitoihin että motoriseen, sosiaaliseen ja
kognitiiviseen kehitykseen on vahva. (Tiainen & Välimäki 2018, 11–12.)

S2-oppilaan kielitaidon kehittäminen ja tukeminen

S2-oppimäärällä on erityisiä tehtäviä. Yksi tehtävä on tukea lapsen ja nuoren kasvua kieli-
yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi, jolla on kielelliset valmiudet jatko-opintoihin. S2-ope-
tuksen avulla pyritään oppilaan monilukutaitoon. Oppilas osaa päivittäisessä vuorovaiku-
tuksessa hakea tietoa sekä ymmärtää, tuottaa, arvioida ja analysoida erilaisia puhuttuja ja
kirjoitettuja tekstejä koulutyöskentelyssä ja yhteiskunnassa. Kielitaidon osa-alueiden sekä
eri tiedonalojen kielen kehittymistä tuetaan S2-oppimäärän opetuksessa. Oppimäärän
tehtävänä on myös auttaa oppilasta rakentamaan kielellistä ja kulttuurista identiteettiään
kulttuurisesti monimuotoisessa ja monimediaisessa yhteiskunnassa. (Vaarala, Reiman, Jal-
kanen & Nissilä 2016, 51–54.)

Oppisisältöjä suunniteltaessa ja toimittaessa lapsen kanssa on eduksi tuntea hänen nyky-
hetkensä ja siihen vaikuttavat tekijät. Opetuksessa esiin nostettavat ja korostettavat asiat
tulisi suhteuttaa lapsen maailmaan ja kokemuksiin. (Tiainen & Välimäki 2018, 13.)

Opettajan on hyvä olla tietoinen kielitaidon eri osa-alueiden taitotasoista, jolloin opetus-
ta voidaan suunnata oikeaan osa-alueeseen. Oikea-aikaisen oppimisen kohteen opettaja
löytää tarkkailemalla oppilaan itsenäistä selviytymistä tehtävistä. Tarvittaessa annetaan
vuorovaikutuksellista tukea (scaffolding), jonka avulla opettaja suuntaa oppilaan huomion
olennaisiin asioihin ja auttaa oppilasta suoriutumaan tehtävästä, joka itsenäisesti olisi mah-
doton. (Nissilä & Sarlin 2009, 41.)

Opetuksen tulisi tukea tilanteista oppimista, joka perustuu oppilaiden vuorovaikutukseen.
Oppimisen lähtökohta on oppimistilanteessa, ei menetelmässä, joka asettaisi oppimiselle
raamit. Opettajan tehtävä on oppimisprosessin myötäily, tukeminen ja oppilaiden auttami-
nen. Osa opettajan osaamista on hyvä menetelmien tuntemus. Ne tuovat suunnitelmal-
lisuutta ja rakennetta opetukseen. Monien menetelmien käyttö on perusteltua, koska ne
perustuvat koetelluille periaatteille ja luotettaville tutkimustuloksille. (Pietilä & Lintunen
2014, 112.)

Kaikkia osallistujia palvelevan oppimisympäristön rakentaminen on opettajan tehtävä. Leik-
kiin kutsumiseen opettajalla on käytössä useita toisistaan eroavia signaaleja kuten kehon
kieli, sanat, äänenpaino jne. Näiden avulla opettaja kykenee rohkaisemaan kaikki ilmaise-
maan itseään sekä lisäämään turvallisuutta. (Hägglund & Fredin 2011, 113.)