Page 25 - Oppimisymparistojulkaisu III

Oppimis- ja toimintaympäristöjen kehittäminen III 23

Äänenvoimakkuuden ja hiilidioksidipitoisuuden analyysissa Telian mittasensoridatasta
poimittiin seurantaan valikoituihin oppitunteihin kohdistuva data, jotta määrällistä mit-
tausdataa voitiin verrata oppitunnin pitäjiltä kerättyyn laadulliseen aineistoon, jossa selvi-
tettiin muun muassa oppitunnin pitäjän kokemus oppitunnin onnistumisesta, melutasosta
ja levottomuudesta. Kokemusta kartoitettiin asteikoilla 1–5, joten laadullinen kysely toimi
lähinnä suuntaa antavana määrällisen datan rinnalla. Tarkempi tulosten analyysi löytyy
Kososen ym. (2022) tutkimusraportista.

Määrällisestä mittausdatasta laskettiin tilastollisia tunnuslukuja, kuten keskiarvo, otoskes-
kihajonta, mediaani sekä suurin ja pienin arvo. Näin äänenvoimakkuuden ja hiilidioksidipi-
toisuuden jakaumia seurantajakson aikana voitiin tulkita lasketuista tunnusluvuista. Näitä
tunnuslukuja on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Saatujen tulosten perusteella seurantajakson
aikana avoin oppimisympäristö ei juuri eronnut perinteisestä luokkatilasta äänenvoimak-
kuuden suhteen: keskimääräisissä äänenvoimakkuuksissa oli noin kahden desibelin ero,
joka vastaa äänilähteiden intensiteettien suhteena noin arvoa 1,6. Äänenvoimakkuus
koetaan puolestaan kaksinkertaistuvan, kun desibelilukema kasvaa 10 desibelillä (Pulkki
& Karjalainen, 2015, Kososen ym., 2022 mukaan). Aineisto rajattiin vain ja ainoastaan op-
pituntien ajankohdille, joten esimerkiksi välituntien ajan tyhjillään olevien luokkatilojen
lukemat eivät vaikuta saatuihin tuloksiin.

Taulukko 1:
Telian sensoridatasta lasketut suureet äänenvoimakkuudelle (Kosonen ym., 2022).

Hiilidioksidipitoisuuden analyysissa hyödynnettiin Sisäilmayhdistys ryn (2020, Kososen
ym., 2022 mukaan) sisäilmastoluokkia S1, S2 ja S3, joista luokka S1 vastaa parasta sisäil-
maa ja luokka S3 huonointa sisäilmaa. Luokat antavat ylärajan sisäilman hiilidioksidipitoi-
suudelle, ja luokat S1 ja S2 näkyvät myös kuvassa 7. Kuvasta 7 nähdään, että sisäilman
hiilidioksidipitoisuus nousi perinteisessä luokkatilassa seurantajakson aikana jopa yli si-
säilmastoluokan S2, kun taas avoimen oppimisympäristön hiilidioksidipitoisuus pysytteli
reilusti alle sisäilmastoluokan S1. Tilojen kokoerot ovat ehdottomasti yksi suurimmista se-
littävistä tekijöistä, sillä perinteinen luokkatila on tilavuudeltaan huomattavasti pienempi,
kuin avoin oppimisympäristö.