Page 121 - eNorssi 25 vuotta

116 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

Käytettäessä draaman työtapoja tuetaan oppilaan kielellistä kehitystä monipuolisesti tarjo-
ten kokemuksia erilaisista suullisista kielen käyttötilanteista omana itsenään sekä roolissa.
(Toivanen 2007, 28.) Draamaleikki on leikki, jota käytetään draamatunnilla tai draama-
toiminnassa (Hägglund & Fredin 2011,9). Oppilaat ovat läsnä itse kokemassa asioita ke-
hollisesti ja todellisessa tilassa. Draaman koskettaessa oppimiselle suotuisa hetki avautuu
(Heikkinen 2002, 132–135.) Teatterilähtöisissä toiminnallisissa menetelmissä toiminta kes-
kusteluineen on opettajajohtoista opetuskeskustelua spontaanimpaa. Vertaisilta oppimi-
nen on läsnä kaikessa oppimisessa, jolloin hyödynnetään ryhmässä jo olevaa osaamista.
(Karkkulainen 2013, 19.)

Reading to Learn

Koulussa saattaa usein olla ongelmana se, että oppimisprosessia ei ole riittävästi vaiheistet-
tu, oppilas joutuu ilman riittävää valmistelua liian varhaisesti tekemään itsenäisesti tehtä-
viä. Tämä saattaa heikentää erityisesti enemmän tukea tarvitsevien oppilaiden oppimisen
kehittymistä. (Shore & Rapatti 2014, 11.)

James Martinin ja David Rosen kehittämän Reading to Learn -menetelmän (R2L) genre-
pedagogiikassa on kehitetty keskeiseksi opetusstrategiaksi scaffolding. Psykologiassa tällä
termillä viitataan ns. Tikapuu-oppimiseen, jossa seuraavalle “askelmalle” voi päästä vasta,
kun on oppinut sitä edeltävän taidon. Tämä tapahtuu usein juuri vuorovaikutuksellisessa
ohjauksessa. Vuorovaikutuksellinen ohjauksessa on erityisen tärkeää huomioida tehtävän
pohjustus sekä kehittely. Genrepedagogiikassa korostetaan Vygotskyn lähikehityksen vyö-
hykkeeseen pohjautuen vuorovaikutuksen merkitystä oppimisessa sekä opettajan aktiivista
roolia oppimisen ohjaajana. (Shore & Rapatti 2014, 10.

Lukeminen on myös kirjoittamisen perusta, joten R2L -genrepedagogiikan kirjoittamisen
opetus perustuu hyvien mallitekstien tarkkaan lukemiseen ja genrepiirteiden analysoimi-
seen. Tarkan lukemisen ja analysoinnin avulla opitaan ymmärtämään, miten merkitykset
syntyvät kielellisin keinoin eri tekstilajeissa. Voidaan myös oppia itse tuottamaan vastaa-
vanlaisia tekstejä. (Shore & Rapatti 2014, 6)

Sadutus

1980-luvun alussa psykologi Monika Riihelä kehitti neljään vaiheeseen perustuvan sadutus-
menetelmän: kertominen, kuullun sanatarkka kirjoittaminen, tarinan lukeminen ja viimeksi
korjaaminen, mikäli kertoja näin haluaa. (Kotka 2011, 15.)

Kokeilussamme Riihelän menetelmästä poiketen saduttaja voi tarvittaessa ohjata keskus-
telun kulkua sekä kiinnittää huomiota tarinan juonirakenteeseen ja sanavaraston laajen-
tamiseen. Sadutusta hyödynnetään draamatyöskentelyn pohjamateriaalina siten, että