Page 120 - eNorssi 25 vuotta

115 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

Ojanen (2012) käsittelee oppimista ja esittää sen nähtäväksi syklisenä, neliosaisena proses-
sina: kokemus-reflektointi-käsitteellistäminen-käytännön testaus. Yhdenkin vaiheen jäämi-
nen alikehittyneeksi heikentää oppimista jääden vain kognitiivisella tasolla tapahtuvaksi.
Onnistuneimpaan tulokseen päästään, kun saadaan ihminen kiinnostumaan kaikista vai-
heista. Myöskään pelkkä reflektion avulla käyttöteoriaan integroituva merkityksiä muuttava
uusi ymmärrys ei riitä - käytäntöön siirtämisen on tapahduttava. (Ojanen 2012, 104–107.)

Toteutus ja yhteisopettajuus tässä kokeilussa

Kokeiluumme valittiin 1. luokasta kahdeksan S2-oppilasta. Tuen portaita ei otettu huo-
mioon. Ryhmä jaettiin kahteen osaan kirjaintuntemuksen ja lukutaidon perusteella. Luo-
kanopettajan ryhmään (enemmän tukea tarvitsevat) valittiin neljä oppilasta, joiden luku-
taito ei vielä ollut kehittynyt opittuja kirjaimia pidemmälle. S2-opettajan ryhmään (ylöspäin
eriytettävät) valittiin neljä lukutaitoista oppilasta.

Opetusta annetaan yksi tunti viikossa koko lukuvuoden ajan. Ensimmäisenä vuonna ope-
tusmateriaalina on satuja satukirjasta Edwin Moser: Pakkanen puri korppia. Sanavarastoa
laajennetaan kuunnellen, lukien, kirjoittaen ja ilmaisten. Käytössä on lisäksi kevätluku-
kaudella oppilaiden kirjoitustaidon karttuessa eriyttävät oppikirjat molemmissa ryhmissä.
Eriyttävänä kirjana käytetään Sinikka Raikusen oppikirjoja Luen. Kirjoitan. Opin. Ja Luen.
Kirjoitan. Opin 1. Satujen ja eriyttävien oppikirjojen lisäksi vakituisessa käytössä on vihko
ja iPad. IPad mahdollistaa kirjoittamisen, lukemisen ja kuuntelemisen sekä näiden taitojen
kehittämisen. Book Creator – applikaatiossa oppilas pystyy kirjoittamaan, lukemaan sekä
äänittämäään lukuaan. Applikaatiossa pystyy myös lisäämään kuvia tehtävään.

KOKEILUSSA KÄYTETTÄVIÄ MENETELMIÄ

Draamakasvatus

Suomalaisessa oppivelvollisuuskoulussa draamakasvatusta ei ole varsinaisena oppiaineena.
Heikkisen (2010) mukaan taidekasvatus ei ole ainoastaan eettistä kasvatusta, vaan draama-
kasvatuksen tärkein anti on uusien näköalojen ja vaihtoehtojen tarjoaminen ymmärrykselle,
ajattelulle, arvoille ja tunteille. Keskeisenä oppimismahdollisuuksien määrittäjänä toimii
reflektoiva kokemuksellisuus. Draaman maailma on ikään kuin oppimisympäristö, jossa
oppiminen on implisiittistä. Yhdessä luodaan uuden oppimisen mahdollistavia tiloja, joissa
opitaan asioita ihmetellen, tutkien ja kokeillen. (Heikkinen 2010, 7, 77, 86, 131.)

Draaman käyttö ei edellytä luku- tai kirjoitustaitoa, koska asioita käsitellään toiminnallisesti.
Draama työtapana mahdollistaa asioiden tutkimisen ja henkilökohtaisten tulkintojen teke-
misen. (Toivanen 2007, 31.)