Page 126 - eNorssi 25 vuotta

121 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

ohjausvälineestä mahdollisimman visuaalisen ja konkreettisen korttipakan, jota tässä kut-
sun nimellä ”Leppäkerttumalli”. Leppäkerttu saa siipiinsä pisteitä vasta, kun teoria näkyy
tekoina käytännön luokka-arjessa.

Leppäkerttumallin käyttö ohjausvälineenä

Leppäkerttu-ohjaustyövälineen käyttö voi edetä opetusharjoittelun ohjaustilanteis-
sa esimerkiksi siten, että aluksi luetaan opetussuunnitelman teksti Koululaiseksi kas-
vaminen (Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014, 98). Ohjaava opettaja ja
opetusharjoittelija pohtivat yhdessä, mitä yksittäiset opetussuunnitelman virkkeet
tarkoittavat ja miten se tai ne voitaisiin muotoilla opettajan toimintaa kuvaaviksi mi-
nä-muotoisiksi virkkeiksi. Puhumme usein oppilaan oman oppimisen omistajuudes-
ta, mutta sama koskee myös opettajaa. Oman oppimisen omistajuus syntyy helpom-
min, jos toiminnot tuodaan etäältä passiivimuodosta lähelle itseä, minä-muotoon.
Opetussuunnitelmatekstin käsittelyn jälkeen ohjaava opettaja esittelee Koululaiseksi kasva-
misen kortit eli leppäkerttukortit ja niitä tarkastellaan yhdessä opetusharjoittelijan kanssa.
Pakassa on 17 korttia, joissa kussakin on pilkuton leppäkerttu sekä yksi opetussuunnitel-
man tavoite opettajan toiminnaksi muokattuna virkkeenä. Opiskelija saa valita 1–2 itseään
puhuttelevaa koululaiseksi kasvamisen korttia omalle harjoittelujaksolleen tai yksittäiselle
tietyn oppiaineen tunnille. Yhdessä pohditaan, miten esimerkiksi OPS-virkkeestä ”Opetus
suunnitellaan riittävän haasteelliseksi kunkin oppilaan tarpeita ajatellen” muotoutunut
korttiteksti ”Suunnittelen opetuksen riittävän​haasteelliseksi kullekin oppilaalle” voisi näkyä
käytännön eriyttämistoimina. Kortin tavoitteeseen palataan oppitunnin jälkeen palaute-
keskustelussa, kun opiskelija itse reflektoi käytännön tekoja ja tilanteita, joissa huomasi ta-
voitteen konkretisoituneen opettajan ja oppilaan toiminnassa. Jokaisesta huomaamastaan
asiasta opiskelija saa laittaa leppäkerttuun yhden pisteen (esim. pahvikiekko, helmi, nappi).
On tärkeää, että myös ohjaava opettaja nostaa esiin huomioitaan ja lisää pisteitä leppäker-
tulle. Nämä voivat mielellään olla vähemmän itsestäänselvyyksiä, jolloin konkretisoituu se,
että pienetkin asiat ja teot ovat tärkeitä. Esimerkiksi eriyttämistä voi olla sekin, että opettaja
kesken tunnin päätti asettaa jollekin oppilaalle välitavoitteen, jonka jälkeen tämä sai käydä
juomassa, tai se, että opettaja vei yhdelle oppilaalle palikat laskemisen apuvälineeksi, tai
se, että opettaja laittoi oppitunnin visuaalisen rakenteen näkyviin taululle. Tavoitteena on
siis tavoitteen purkaminen ymmärrettävään muotoon sekä arjen käytännön toimien näky-
väksi tekeminen. Ihannetilanteessa opiskelija huomaa, että opetussuunnitelman tiivis ja
teoreettisenkin tuntuinen teksti on lopulta aivan tavallista kouluarkea.

Muita, erilaisia tapoja käyttää leppäkerttumallia voisivat olla esimerkiksi se, että opiskelija
kerää ”leppäkerttuun pisteitä” käydessään seuraamassa ohjaavan opettajan tunteja ennen
harjoittelunsa alkua tai se, että opiskelijat tekevät vertaishavaintoja seuraamalla toisten
harjoittelijoiden tunteja. Ohjaava opettaja voi myös ottaa itse valitsemansa leppäkerttukor-
tin esiin vasta opiskelijan tunnin jälkeen ja herätellä opiskelijaa reflektoimaan toiminnas-