Page 66 - eNorssi 25 vuotta

61 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

Kun ohjausta päästään jakamaan pitkäaikaisesti yhdessä, yhteinen ohjausajattelu rikastuu
ja hioutuu (Vehviläinen 2014, 85–86). Tällöin myös ohjaajien keskinäinen luottamus, arvos-
tus ja kunnioitus pääsevät kukoistamaan.

Reflektointi ja yhteistyö

Kun ohjaustyötä lähdetään toteuttamaan yhdessä, huomataan hyvin nopeasti erilaisia ajat-
telun, sanoittamisen ja työn tekemisen tapoja, kiinnostuksen kohteita sekä painotuksia oh-
jauksessa. Ohjauksen sanoittaminen ja yhteinen reflektio tekevät näkyväksi kunkin ohjaajan
ohjaukseen liittämiä asenteita, uskomuksia ja arvoja sekä yleisesti käsityksiä opettajuudes-
ta. Ohjaajan ammatillisen kehittymisen kannalta oleellista onkin tunnistaa niitä uskomuksia
ja oletuksia, jotka ohjaavat omaa ajattelua (Maaranen 2020, 20). Tiimiohjaus mahdollistaa
erilaisen ohjaajuuden havaitsemisen ja kollegan tai useamman kollegan ohjaustoiminnan
seuraamisen hyvin läheltä.

Yhteisesti jaetuissa ohjaustilanteissa yhdistyvät ohjaajien käsitykset opettajaopiskelijoista
ja heidän kehityksestään, vuorovaikutuksesta, opettamiseen ja oppimiseen liittyvistä teori-
oista sekä oppiaineiden hallinnasta (Krokfors 1997, 56–57). Se, että ohjaajia on enemmän
kuin yksi, mahdollistaa ohjauksen tarkastelun eri puolilta sekä tuo tilanteisiin moninäkökul-
maisuutta (Vehviläinen 2014, 84–85). Salliva ja turvallinen ilmapiiri tiimissä mahdollistaa
kysymysten esittämisen sekä omien haasteiden sekä kehityskohteiden jakamisen, edistäen
näin kaikkien tiimin jäsenten ammatillista kehittymistä.

Ohjausta jaettaessa olisi tärkeää sanallistaa esimerkiksi sitä, mikä omassa ohjauksessa on
tärkeää ja pysyvää, palkitsevaa sekä omien ja yhteisten arvojen mukaista. Oppiakseen ja ke-
hittyäkseen yhdessä, ohjaajatiimin onkin myös harjoitettava keskustelu- ja dialogitaitojaan.
Dialogi nähdään vapaana ja luovana tapana tutkia vaikeita kysymyksiä ja monimutkaisia
ilmiöitä yhdessä. Dialogissa keskitytään toisten kuuntelemiseen ja näkökantojen laajen-
tamiseen. Keskusteluissa puolestaan esitetään, puolustetaan ja etsitään tukea yhteiselle
päätöksenteolle. Nämä kaksi täydentävät toisiaan, mutta usein monet tiimit eivät erota
näitä toisistaan tai sekoittavat ne keskenään. Jotta tiimin yhteinen kieli ja rakenteet pää-
sevät syntymään, vaatii se tiimin jäseniltä dialogia. (Senge 1990, 236–238.) Erimielisyyksiä
ohjaajatiimissä ei kannattaa säikähtää, sillä ne ovat tiimioppimisen potentiaalia. Ratkaisu-
keskeinen keskustelukulttuuri sekä rutiinit ovat tällöin avainasemassa.

Ohjaajakollegan toiminnan ja vuorovaikutuksen observoiminen herättää monia ammatillisia
oivalluksia, mutta voi saada ajattelussa aikaan myös vertailua oman ja toisen ohjaajuuden
välille. Ohjaajan oman sisäisen puheen tiedostaminen ja kuuntelu on tärkeää, jotta voi havaita
sisäisen puheen vinoutumia. Mahdollista vertailua on tärkeä pohtia ääneen myös omien oh-
jaajakollegoiden kanssa. Yhdessä voidaan todeta, ettei tiimissä etsitä paremmuusjärjestystä
vaan vahvuuksia ja vastuunkantoa. Tämän on tärkeää näyttäytyä myös opettajaopiskelijoille.