Page 12 - Kielitietoisen opettajan opas

Kielitietoisen opettajan opas 8

taustalla ovat oppilaantuntemus ja asetetut tavoitteet. Eriyttäminen koskee kaikkia oppilaita.
Opiskelutaitojen kehittäminen kuuluu jokaisen oppiaineen perustehtävään silloin, kun oppilas
etenee nopeasti ja kaipaa lisähaasteita, ja silloin, kun oppilaalla on oppimisessaan vaikeuksia.
Opettaja voi vaihdella oppimiseen ja opettamiseen käytettävää aikaa tai opetettavan aineksen
laajuutta ja syvyyttä. Opetusmenetelmät ja/tai -materiaalit voivat olla myös eriytettyjä.

Eriyttämisen tapaan myös eheyttäminen koskee kaikkia oppilaita. Se on tärkeä osa perusopetuksen
yhtenäistä ja kielitietoista toimintakulttuuria. Eheyttämisen tavoitteena on osoittaa ja selkiyttää
opiskeltavien asioiden välisiä suhteita ja auttaa ymmärtämään niiden keskinäisiä riippuvuuksia. Se
auttaa oppilaita yhdistämään eri tiedonalojen tietoja ja taitoja sekä jäsentämään niitä mielekkäiksi
kokonaisuuksiksi. Kokonaisuuksien tarkastelu ja tiedonaloja yhdistelevät, tutkivat työskentelyjaksot
ohjaavat oppilaita soveltamaan tietojaan ja tuottavat kokemuksia osallistumisesta tiedon
yhteisölliseen rakentamiseen. Eheyttämisen myötä oppilaat pystyvät hahmottamaan paremmin
koulussa opiskeltavien asioiden merkityksen oman elämän ja yhteisön sekä yhteiskunnan ja
ihmiskunnan kannalta.

Monipuoliset työtavat tukevat erilaisten oppijoiden oppimista sekä kehittävät oppimisen
metataitoja, kuten esimerkiksi kriittisen ajattelun ja ongelmanratkaisun taitoja. Erilaisilla työtavoilla
pyritään edistämään oman toiminnan arviointia ja reflektointia, joita pidetään sekä vastuullisen
toiminnan että oppimaan oppimisen keskeisinä edellytyksinä.

Perusopetuksen opetussuunnitelma velvoittaa, että oppilas on tottunut säännöllisesti käyttämään
kielten opiskelussa tehokkaiksi todettuja työtapoja. Opettajan kielenkäyttö on malli, ja hänen olisi
ohjattava oppilasta myös esimerkiksi viestintästrategioiden tuntemista, tunnistamista ja niiden
käytön ohjaamista tai niiden suoranaista opettamista:

Välttely sisältää kolme eri vaihtoehtoa: 1) oppija tietää ja ennakoi tulevia ongelmia viestinnässään
ja välttää niitä, 2) oppija tietää tavoitteen, mutta kokee liian vaikeaksi saavuttaa sen tai 3) oppija
tietää, mitä ja miten sanoa, mutta ei halua sanoa.
Kuvailu: Puhuja kuvailee sanan/kohteen/tekemisen ominaisuuksia (koko, väri, muoto, tehtävä)
käyttämättä varsinaista sanaa.
Vaihtoehtoisen sanan käyttö: Puhuja käyttää termiä (sana, käsite), jolla on useita samoja piirteitä
kuin ko. sanalla tai rakenteella.
Kompensaatio: Sanojen tai lausumien kääntäminen, heijastuminen äidinkielestä tai kielenvaihto.
Korjaaminen: Oman puheen korjaaminen.
Vahvistaminen: Puhuja myötäilee ymmärtämistä tai teeskentelee ymmärtämistä.
Vuoron ottaminen: Puhuja ottaa itselleen puheenvuoron.
Arvailu: Puhuja arvailee, eikä ole varma puheen oikeellisuudesta.
Yksityinen puhe on kuultavaa, mutta se ei kohdistu kuulijalle. Puhuja puhuu itselleen yrittäessään
löytää vaadittavaa ilmaisua.
Yhteistyö on strategia, joka auttaa puhujaa vastaamaan kysymykseen yhdessä esimerkiksi
opettajan tai toisen oppilaan kanssa.
Merkitysneuvottelu: Puhuja yrittää löytää oikean merkityksen sanalle tai lausumalle. Puhuja
varmistaa ymmärtämisen, pyytää selvitystä tai vahvistusta.