Page 107 - eNorssi 25 vuotta

102 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

Ongelma

Löysin jälleen kerran itseni tilanteesta, jossa opiskelijan pitämä tunti noudattaa samaa
tuttua kaavaa. Olin omasta mielestäni panostanut ennakko-ohjaukseen erityisen paljon.
Observointiviikoilla olin itse käyttänyt kaikkia mahdollisia opetusmenetelmiä ja vaihdellut
oppimisympäristöä. Olin aluksi miettinyt, että opiskelijoiden käyttämien opetusmenetel-
mien homogeenisyys harjoitteluissa johtuu ohjauksestani. Kun sen muuttujan olin rajannut
pois, aloin ajattelemaan, miten pystyisin auttamaan opiskelijoita kehittymään asiassa.

Reflektion merkitys ohjatuissa harjoitteluissa on suuri. Opetusharjoittelija reflektoi omaa
ja muiden opetusta, niin yhdessä kuin itsenäisesti useita kertoja harjoittelun aikana. Suu-
rimman reflektiotyön harjoittelija tekee kuitenkin itsereflektiona. Reflektointi on taito siinä,
kuin mikä tahansa muukin ja sitä on harjoiteltava. Opetusharjoittelija tarvitsee myös pa-
lautetta, tukea ja vahvistusta tekemistään havainnoistaan. Pelkkä reflektoinnin harjoittelu
ei kuitenkaan kehitä suunnittelemaan ja toteuttamaan monipuolisia opetusmenetelmiä.
Näitä taitoja on harjoiteltava käytännössä ja lukuisilla toistoilla. Viime aikoina harjoitteluis-
sa ohjaamani opetusharjoittelijat ovat tehneet monialaisia opintojaan koronarajoitusten
ollessa tiukimmillaan. Uudellamaalla rajoitukset olivat vielä muuta maata tiukemmat ja
tämä vaikutti myös opettajaopiskelijoiden opintoihin. Osalla heistä monialaiset opinnot on
suoritettu lähes ilman kontaktiopetusta. Se näkyy heidän taitotasossaan ja epävarmuudes-
sa, kun he tulevat harjoitteluun.

Ajatellen konstruktivistista oppimiskäsitystä, jossa oppiminen tapahtuu rakentamalla jo
aiemmin opitun päälle, on tässä tapauksessa opetusharjoittelijoiden aiemmat opitut asiat
joko vähäisiä tai sitten kaukaisia (Sahlberg & Leppilampi 1994 29).

Reflektoinnin apuväline

Aloin laatia ohjauksen tueksi reflektiolomakeparia, jossa toinen lomake on oppitunnin pitäjäl-
le (liite 1) ja toinen sitä observoivalle (liite 2). Ideana olisi, että lomakkeet ikään kuin ”keskus-
telisivat” keskenään. Kokeilin lomakkeita käytännössä ohjatuissa harjoitteluissa ja muokkasin
niitä omien havaintojeni ja opetusharjoittelijoilta saamieni palautteiden myötä. Opetushar-
joittelijat täyttivät lomakkeita jo observointiviikoilla seuratessaan luokanopettajan opetusta.
Samoin täytin itse oppitunnin pitäjän lomaketta. Tällä tavalla sain kohdennettua opetushar-
joittelijoiden seuraamista haluamiini asioihin, tässä tapauksessa erilaisiin opetusmenetelmiin
ja oppimisympäristöihin. Lomakemalli eli jatkuvasti ja lopputulos on ensimmäisiin versioihin
verrattuna pelkistetty. Sen tarkoituksena on jättää tilaa havainnoitsijan omille ajatuksille.

Kolb (1984, 40–42) kuvaa aikuisten oppimista neliosaisella mallilla: 1) välitön omakohtainen
kokemus 2) opitun asian reflektiivinen havainnointi. 3) opitun muuttaminen abstraktiksi
malliksi ja 4) aktiivinen kokeileva toiminta. Lomakemallilla tavoitellaan juuri edellä mainitun
mallinmukaista kehitystä opetusharjoittelijan opettajuudessa. Opetusharjoittelijat olivat