Page 138 - eNorssi 25 vuotta

133 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

Koulussa tunnekasvatus tapahtuu ryhmässä

Kun puhumme tunnekasvatuksesta koulussa, on olennaista paneutua myös ryhmän mer-
kitykseen tunneilmapiirin syntysijana. Ryhmän ilmiöihin perehtynyt Nikkola (2013, 59–91)
korostaa ryhmän asemaa ihmiselle luonnollisena oppimisympäristönä. Nikkola puhuu ryh-
mässä ilmenevistä tuntemuksista, joita kavahdetaan ja jotka myös voivat muodostua op-
pimisen esteeksi. Jos ryhmän jäsenet kokevat jonkinlaista uhkaa, alkaa energia siirtyä työn
tekemisestä oman itsen suojaamiseen. Tällöin Nikkolan mukaan uuden oppimisen sijaan
erilaiset sosiaaliset pelit saavat tilaa. Ryhmässä uhkan kokemiseen voidaan liittää myös
neurobiologi Damasion (2011, 59–72) näkemys, jonka mukaan rangaistus saa kaikki eliöt
sulkeutumaan itseensä, jähmettymään ja vetäytymään ympäristöstään. Sen sijaan palkit-
seminen saa kaikki eliöt avautumaan ympäristöönsä, lähestymään ympäristöään, etsimään
sitä. Näin tekemällä eliö lisää sekä eloon jäämisen mahdollisuuksia että haavoittuvuutta.
Uskon monien opettajien tunnistavan tämän ilmiön luokkahuoneesta. Opettajina näemme
ja koemme, miten ryhmässä erilaiset ilmiöt voivat joko rajoittaa yksittäisten oppilaiden
toimintaa tai toisaalta antavat mahdollisuuksia kasvuun ja kukoistukseen. Repo-Kaaren-
to (2010, 105–125) huomauttaakin, että opiskeluryhmä on harvoin täysin tasa-arvoinen.
Hänen mukaansa jo ensimmäisestä tapaamiskerrasta alkaen ryhmissä alkaa muodostua
statusneuvotteluja, eli ryhmään alkaa syntyä erilaisia asemia eri ihmisille.

Edellinen huomioon ottaen voidaan todeta, että ryhmän tunneilmapiiriin liittyy vallan ja-
kautumista. Palaan tässä kohtaa Arendtin näkemyksiin. Arendt (2017, 206–215) kuvailee,
kuinka valta syntyy ihmisten välillä aina kun he toimivat yhdessä. Näin on myös oppilasryh-
män tasolla. Onkin selvää, että ryhmän tunneilmapiiri rakentuu monien pinnan alla vaikut-
tavien ilmiöiden kautta. Yksi näistä ilmiöistä on se, että olemme lajina riippuvaisia ryhmän
hyväksynnästä. Nummenmaa (2019, 153–173) kuvailee, kuinka suurin osa ihmisen elämään
liittyvästä onnesta ja tuskasta syntyy sosiaalisista suhteista. Hän muistuttaa myös, kuinka
ihmislajin menestys on pohjautunut vastavuoroiseen yhteistyöhön toisten lajitovereiden
kanssa. Ihmiset ovat luonnostaan pienten piirien laji – osaamme toimia hyvin pienissä ryh-
missä ja arvioida läheisten ihmisten käyttäytymistä ja tunteita. Nummenmaan mukaan taito
ei kuitenkaan ulotu suurempiin ryhmiin, joita nyky-yhteiskunnassa joudumme kohtaamaan.

Kaikkeen edellä lainattuun tukeutuen ehdotan, että oppilasryhmästä ei voida puhua pu-
humatta samalla tunneilmapiiristä. Nummenmaa (2019, 145–150) lähestyy ryhmien toi-
mintaa luottamuksen näkökulmasta todetessaan, miten ihmisten välinen yhteisöllisyys ja
luottamus syntyvät tunteiden avulla. Luottamus on avainasemassa, kun tehdään päätöksiä
toisten kanssa. Dialogisuutta tutkinut Laine (2008, 266–282) nostaa niin ikään luottamuksen
esiin. Hän kuvailee oppimista moniulotteisena tapahtumana, minkä vuoksi opettajan pitää
kiinnittää huomiota puheen ja asian sijaan myös niihin sosiaalisiin ja moraalisiin suhteisiin,
jotka kuuluvat puheen ja ajattelun ympärille. Laineen mukaan se tarkoittaa esimerkiksi
turvallisen ja luottamuksellisen ilmaston tukemista. Ryhmän tunneilmapiiriä voidaankin
tarkastella sekä monenlaisten haasteiden että onnistumisten näkökulmasta. Nummenmaa