Page 58 - eNorssi 25 vuotta
P. 58
53 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä
Lähteet
Bales, R. F. 1950. Interaction process analysis; Method for the study small groups. Chicago:
University of Chicago Press.
Bandura, A. 1977. Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change. Psycholog-
ical Review 82 (2), 191–215.
Deci, E. & Ryan R. 2000. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motiva-
tion, social development, and well-being. American Psychologist 55 (1), 68–78.
Erikson, E. H. 1982. Lapsuus ja yhteiskunta. Jyväskylä: Gummerus.
Ford M. 1992. Motivating humans. Goals, emotions, and personal agency beliefs. Newbury
Park, CA: SAGE.
Hattie, J. 2009. Visible learning. A synthesis of over 800 meta-analyses relating to achieve-
ment. New York: Routledge.
LOPS 2019. Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019. Opetushallitus.
Maslow A. H. 1943. A theory of human motivation. Psychological Review 50(4), 370–396.
Nurmi J, Ahonen T, Lyytinen H., Lyytinen P., Pulkkinen L. & Ruoppila I. 2010. Ihmisen psyko-
loginen kehitys. WSOYpro Oy.
Usher, E. L. & Pajares, F. 2008. Self-efficacy for self-regulated learning: A validation stu-
dy. Educational and Psychological Measurement 68 (3), 443–463.
Rauste-von Wright, M. & Wright, J. von. 1994. Oppiminen ja koulutus. Helsinki: WSOY.
Tuckman, B. W. 1965. Developmental sequence in small groups. Psychological Bulletin 63,
384–399.
Hellström, M. 2014. Millaista on tutkitusti tehokas opetus? Respektiä John Hattielle.
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/04/millaista-on-tutkitusti-tehokas-opetus.html
(Luettu 31.12.24)
