Page 56 - eNorssi 25 vuotta

51 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

vistä ja saavuttaa tavoitteita kutsutaan minäpystyvyydeksi. Minäpystyvyys vaikuttaa oppi-
jan motivaatioon, ponnisteluihin ja kestävyyteen hänen kohdatessa haasteita. Se vaikuttaa
siihen, millaisia tehtäviä oppilas valitsee ja miten ahkerasti ja pitkään hän työskentelee
tehtävänsä kanssa (Bandura 1977). On osoitettu, että oppilaan minäpystyvyysuskomuksilla
on keskeinen rooli oppimismotivaatiossa ja akateemisen suoriutumisen ennustajana (Usher
& Pajares 2008).

Minäpystyvyyttä kuvataan myös useissa motivaatioteorioissa, joista käytetyimpiä ovat De-
cin & Ryanin (2000) itseohjautuvuusteoria ja Fordin (1992) motivaatioteoria. Minäpystyvyys
asettautuu näissä teorioissa paitsi motivaation myös yhteenkuuluvuuden tunteen kannalta
tärkeään asemaan. Decin ja Ryanin itseohjautuvuusteoriassa (self-determination theory)
ihminen on aktiivinen toimija, joka pyrkii itse toteuttamaan valitsemiaan päämääriään. Teo-
riassa osoitetaan motivaation koostuvan kolmesta psykologisesta perustarpeesta: autono-
miasta, kyvykkyydestä ja yhteenkuuluvuudesta. Autonomia eli itsemäärääminen toteutuu
silloin, kun ihminen toimii sisäisen motivaation ohjaamana, ei ulkoisesta pakosta ja pyrkii
itse valitsemia tavoitteita kohti. Kykenevyydellä Deci ja Ryan kuvaavat minäpystyvyyden
kokemusta, jossa yksilö saa toteutettua valitsemiaan kiinnostavia asioita. Yhteenkuuluvuus
on perustarve olla yhteydessä toisiin ja muodostaa ryhmiä. (Deci & Ryan 2000.) Voidaan
nähdä, että itseohjautuvuusteoriaa voidaan soveltaa hyvin myös lukiopedagogiikkaan.

Fordin (1992) motivaatioteoria koostuu myös kolmesta osatekijästä: toiminnan tavoitteista,
selviytymisodotuksista (pystyvyysuskomuksista) ja tunteista. Yksilöllä tulee olla jokin tavoi-
te, johon hän pyrkii motivoituneesti. Selviytymisodotuksilla Ford tarkoittaa minäpystyvyy-
den kokemusta, sitä, että yksilö saavuttaa asettamansa tavoitteen ja että ympäristö tukee
häntä niiden saavuttamisessa. Fordin mukaan tunteet auttavat tavoitteiden saavuttamises-
sa vaikuttamalla kognitiiviseen prosessiin ja antamalla tietoa työskentelyn etenemisestä.

Sosioemotionaalisten taitojen huomioiminen lukiopedagogiikassa

Sosioemotionaalisia taitoja voidaan kehittää tietoisesti kasvatuksen ja opetuksen avulla.
Merkittävää tässä on se, millaisen ilmapiirin opettaja pyrkii luomaan tunnilleen, miten hän
luo pienryhmiä luokassa, miten hän yksilöi opiskelijoitaan sekä millaisia työtapoja opettaja
käyttää tunneillaan.

Lukion opintojaksojen opettamisessa huomiota tulisi kiinnittää oppilasryhmän ryhmädyna-
miikkaan koko kurssin ajan. Luokattomassa lukiossa perusteltua on ryhmäyttää opiskelijat
niin, että he alkavat tuntea toisiaan ja että heillä tulee keskinäistä vuorovaikutusta. Ryh-
mäyttämisen voi sisällyttää moduulin aluksi tuntisuunnitelmiin merkityksellisenä osana
tuntia. Tutkimukset (mm. Tuckman 196; Bales 1950) osoittavat, että sosioemotionaaliset
tekijät vaikuttavat yhdessä kognitiiivisten taitojen (tehtävätavoite, tehtäväkeskeisyys) kans-
sa oppimisprosessiin sekä opintomenestykseen.