Page 77 - eNorssi 25 vuotta
P. 77
72 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä
Tähän tarpeeseen lähdimme ensin vastaamaan yhteisohjauskokeilulla Turun normaalikou-
lun OPE II- harjoittelun yhteydessä keväällä 2024. Väliohjaus sijoittui ajallisesti keskelle
pidempää harjoittelua, jolloin harjoittelijat olivat toimineet luokassa oppilaiden kanssa jo
useamman viikon. Ohjauksen tarkoituksena oli varmistaa, että harjoittelijat olivat tunnista-
neet oppilaiden tuen tarpeita ja keinoja, miten näihin tarpeisiin tässä luokassa oli vastattu.
Oppilaiden oppimisen tuen tarpeita oli kuitenkin jo alkuohjauksessa käsitelty. Opiskelijat
eivät siis tässä ajassa osanneet kovinkaan hyvin tunnistaa tuen tarpeita eivätkä sitä, miten
näitä oppilaita tässä luokassa tuetaan tai miten heitä voisi tukea. Tämä yhteisohjaus vahvisti
ajatuksiamme siitä, että esim. tuen toteuttamisen muotojen avaamista todella tarvitaan
enemmän.
“Koen, että harjoittelu on antanut minulle kohtalaiset valmiudet oppilaiden tukemiseen luo-
kassa, mutta moniammatilliseen yhteistyöhön en koe saaneeni minkäänlaisia valmiuksia.”
Salon ja Kajamiehen (2024) tutkimus nostaa esiin, miten suomalaiset luokanopettajaopis-
kelijat kokevat valmiutensa havaita ja käsitellä oppilaiden hyvinvointiin liittyviä uhkia sekä
tarjota tarvittavaa tukea. Opettajankoulutuksessa olisi korostettava tunne- ja vuorovaiku-
tustaitoja, jotka ovat keskeisiä opettajan kyvyissä
• luoda tukevia suhteita oppilaisiin
• tunnistaa oppilaiden tarpeet ja mukauttaa tukea tilanteiden mukaan
• reflektoida vuorovaikutustilanteita ja kehittää ammatillista itsetietoisuutta
Ohjauskokeilumme havainnoista meille heräsi useampia kysymyksiä:
• Miten eo + lo voivat paremmin tehdä näkyväksi omaa toimintaansa ja millä ajalla?
• Miten harjoittelija paremmin pääsisi harjoittelemaan myös lo + eo yhteistyötä?
• Miten opiskelut ja harjoittelut valmistavat tulevaa luokanopettajaa havaitsemaan
oppilaidensa tuen tarpeita sekä suunnittelemaan ja toteuttamaan tukea tulevassa
omassa luokassaan?
Salon ja Kajamiehen (2024) mukaan opettajaopiskelijoiden valmiudet vaihtelevat tilanteit-
tain. He kokevat itsensä suhteellisen kykeneviksi tunnistamaan oppilaiden vertaissuhteisiin
liittyviä vaikeuksia, kuten kiusaamista. Sen sijaan mielenterveyden sisäiset oireet tai oppi-
laiden tukipalveluiden tarpeen tunnistaminen voivat jäädä huomaamatta.
Jotta opettajankoulutus voisi tarjota opettajaksi opiskeleville valmiuksia kasvaa tämän päi-
vän opettajuuteen, Salon ja Kajamiehen (2024) tutkimus nostaa esille seuraavia asioita
(sulkeissa ajatus asioiden toteuttamismahdollisuuksista käytännössä):
