Page 81 - eNorssi 25 vuotta

76 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

KOHTI TOIMIVAMPIA OHJAUSKÄYTÄNTEITÄ

Mari Mäki-Paavola ja Päivi Soininen, Jyväskylän normaalikoulu

Kehitystehtävän lähtökohdat

Kiihtyvällä vauhdilla muuttuva maailma haastaa eri alojen toimijat kehittämään työtään
siten, että toimintatavat vastaisivat paremmin ajan esille nostamiin haasteisiin. Tähän ke-
hittämistyöhön on tartuttava myös opetusalalla ja näin ollen myös opettajankoulutuksessa.
Tulevien opettajien opetusharjoittelun ohjauksessa olemme viime aikoina saaneet pohtia
entistä toimivampia ratkaisuja esimerkiksi teknologian kehityksen, erilaisten oppijoiden
ohjaamisen ja koronapandemian vaikutusten esille nostamiin kysymyksiin.

Kehitystehtävässämme lähdimme liikkeelle niistä konkreettisista havainnoista, joita olem-
me muutaman viime vuoden aikana omassa ohjaustyössämme Jyväskylän normaalikoulus-
sa suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineessa tehneet ja joiden kanssa olemme kipuilleet.
Opettajaharjoitteluihin tulevat nuoret aikuiset ovat kasvaneet vahvasti medioituneessa yh-
teiskunnassa, ja heidän opiskeluvuosiaan leimaa lisäksi pitkä ja sosiaalisesti eristävä pande-
miakausi. Tämä on näkynyt lisääntyneinä ongelmina vuorovaikutustilanteissa: esimerkiksi
yhteyden luominen kasvokkaisviestinnässä erilaisin nonverbaalisin keinoin kuten katsekon-
taktin ottamisella tuottaa monille vaikeuksia. Etäyhteyksillä toteutetuissa opetusjärjeste-
lyissä vastuu omasta opiskelusta ja sen laadukkuudesta on jäänyt aiempaa vahvemmin opis-
kelijan itsensä vastuulle, mikä on osittain johtanut myös oppimisen tason heikkenemiseen.
Tämä näyttäytyy meille harjoittelun ohjaajille vuorovaikutusosaamisen heikentymisen lisäk-
si erityisesti aineenhallinnan puutteellisuutena ja kyvyttömyytenä huomioida opetuksessa
erilaisia oppijoita. Näillä tekijöillä saattaa olla vahva negatiivinen vaikutus harjoitteluaan
tekevän opiskelijan itsetuntemukseen ja harjoittelun aikana koettuihin tunteisiin.

Opettajaksi kasvun edellytyksenä ovat kuitenkin ennen kaikkea harjoittelun aikaiset kan-
nustavat kokemukset ja tunteet. Tunnetaidot ovatkin opettajan työssä keskeisimpiä taitoja.
Tämä on tullut vahvasti esille myös tutkimuksissa. Mirjam Virtasen (2013) tekemä tutkimus
paljastaa, että opettajat arvioivat tunneälytaitojen olevan keskeisiä työssään ja niistä tär-
keimmäksi nostetaan empaattisuus. Lisäksi opettajan työn kannalta keskeisiksi tunneäly-
taidoiksi nousevat itsekontrolli sekä ryhmä- ja yhteistyötaidot.

Harjoittelun aikana onkin olennaista harjoitella tunteiden nimeämistä ja niiden rakentavaa
käsittelyä, jotta tätä tärkeää taitoa osaa opettaa myös tulevassa työssä oppijoilleen. Nuori,
opiskelijan maailmasta aikuisuuteen astuva harjoittelija saattaa oppitunneillaan ja harjoit-
telun ohjauksessa kohdata ensimmäisen kerran esimerkiksi osaamattomuuden ja epäon-
nistumisen tunteita. Kaikki palaute saattaa tuntua murskaavalta kritiikiltä, koska tunteiden