Page 117 - Oppimisymparistojulkaisu III

Oppimis- ja toimintaympäristöjen kehittäminen III 115

peen tuottaa helposti päivitettäviä ja avoimesti jaettavia materiaaleja. Henkilökohtaisten
laitteiden yleistyminen vahvisti materiaalien jakamisen toimivuutta ja laajuutta.

Suomalaiseen pedagogiseen keskusteluun tuotiin Silanderin ja Kolin toimesta (Silander &
Koli 2003) oppimisaihion käsite (Learning object). Tämä lähestymistapa mahdollisti erilais-
ten oppimisaihioiden luokittelun ja myös pedagogisten valintojen perustamisen johonkin
tiettyyn näkemykseen ja toimintamalliin. Tämä oli ensimmäinen yritys saada opettajat ja
kouluttajat oikeasti pohtimaan sähköisten materiaalien ja oppikirjojen sisältöjä ja erilaisia
työkaluja (mitkä hyödyntävät hypermediaa, multimediaa, animaatioita). Sähköiset materi-
aalit olivat kuitenkin pitkään ”valmiita” ja tiettyyn opetustilanteeseen määriteltyjä ja sovi-
tettu (ja usein laatijan näkemyksiin perustuen). Tästä lisää seuraavassa teemassa.

Valmiiden sähköisten materiaalien ja niitä jakavien verkkosivujen kuratointi (”arvioi luke-
masi ja tarjoa muille”) alkoi erilaisten aineistojen luokittelulla ja käyttökertojen mukaisilla
arvioinneilla (YAHOO, Scoop.it, nykyään esim. Pisterest-palvelu). Tässä parhaimmillaan ar-
vioinnit antoivat vinkkejä materiaalien soveltamismahdollisuuksista ja tarjosivat jopa pe-
dagogisia perusteluja ko. aineiston käytölle.

Vaihe 2. PDF-tekniikan kehittymisen myötä oppikirjoista ryhdyttiin tuottamaan ja jakamaan
ns. PDF-versioita. Nämä olivat näköisversioita paperisista oppikirjoista. Eräät kustantamot
käyttivät näköiskirjojen tuottamisessa erityisiä julkaisuformaatteja, jotka mahdollistivat
sähköisiin kirjoihin paperisen kirjan ominaisuuksia (esimerkiksi sivun vaihto oli animoitu,
ns. flip book -tekniikka, selattava e-kirja). Vielä nykyään on runsaasti sähköisiä lehtiä, jotka
käyttävät tätä tekniikka. Sähköisissä kirjoissa ei kuitenkaan varsinaisesti ylitetty sitä kuilua,
joka toisi uuden teknologian mahdollistamia toimintamalleja oppikirjojen rakenteissa ja
käyttöliittymissä.

Vaihe 3. Ensimmäisen varsinaiset e-oppikirjat hyödynsivät hypermediaa ja multimediaa
sisällön ja sisällön rakenteen osalta. Hyperlinkit ja hypermedia oppikirjan sisällä korvasivat
perinteisiä sanastoja tai käsitelistauksia. Multimedian käyttö mahdollisti kuvia monipuoli-
semmat havainnollistamiset ja kontekstien esille tuomisen. Esimerkiksi kemian sähköisissä
oppikirjoissa multimedia toi animaatiot ja mallintamisen osaksi pedagogista sisällön tuo-
tantoa. Myös mahdollisuus käyttää laajempia tietokantoja niin sisällön tuottamisessa että
aineistojen käsittelyssä. Tässä vaiheessa uuden teknologian hyödyntäminen selkeämmin
pedagogisina valintoina toteutui, mutta kehityksen esteeksi muodostuivat nyt niin opet-
tajien kuin oppijoidenkin asenteet ja totutut toimintatavat paperisten oppikirjojen kanssa.
Käyttäjätutkimuksissa kysymyksen asettelu oli usein ”kumpaa oppikirjaa käyttäisit, pape-
rista vai sähköistä”, niin kuin se olisi ollut pedagogisesti hyödyllinen vastakkaisasettelu.

Suuren harppauksen sähköisten oppikirjojen käyttöönotossa mahdollisti (tai pakotti) ko-
rona-ajan etäopetusvaiheet (2020-2021) sekä lukion uusi opetussuunnitelma ja oppivel-
vollisuuden laajentuminen toiselle asteelle (oppikirjojen muuttuminen ilmaisiksi oppijoille
ja kustannusvaikutuksien minimointi sekä henkilökohtaisten laitteiden jakaminen kaikille).
Tämä toteutti käytännössä lopullisen siirtymisen henkilökohtaisiin laitteisiin (pitkään pu-