Page 20 - Yhdessä opettaen, oppimista tukien

18 Yhdessä opettaen, oppimista tukien

Oikeinkirjoituksen tarkistus: Oppilas harjoitteli myös oikeinkirjoitusta ja äänteiden kuu-
lemista kirjoittamalla itse, kuuntelemalla mitä on kirjoittanut ja tarvittaessa korjaamalla
tekstiään. Oppilas pystyi kuuntelemaan tekstiä sana tai virke kerrallaan ja korjaamaan kir-
joitusvirheitä, joita hän ei kirjoitetusta tekstistä pystynyt löytämään. Kuuntelemalla oppi-
las pystyi myös arvioimaan kirjoittamansa virkkeen mielekkyyttä ja kielioppia. Esimerkiksi
sanojen oikeat taivutusmuodot löytyivät helpommin, kun virkkeen pystyi kuuntelemaan.
Kuuntelu oli erinomainen apuväline pidempien kokonaisuuksien tai tarinoiden tarkista-
misessa. Kuuntelemalla oppilas pystyi arvioimaan tekstin loogisuutta ja miettimään, onko
sisältö sellainen kuin hän tarkoitti. Tekstiä pystyi seuraamaan kuuntelun aikana näytöltä ja
pysäyttämään kuuntelun kohtaan, jota halusi korjata.

Muistiinpanojen tekeminen: Harjoittelimme myös muistiinpanojen tekemistä muotoon,
joka olisi oppilaalle saavutettava. Opettajan laatimat muistiinpanot jaettiin oppilaille iPa-
deihin ja he pystyivät kuuntelemaan ne sieltä. Oppilaita opetettiin myös itse laatimaan
lyhyitä muistiinpanoja ja liittämään niihin esimerkiksi Papunetin kuvatyökalusta kuvia ym-
märtämisen tueksi. (https://papunet.net/materiaalia/kuvaty%C3%B6kalu). Tämän taidon
hallinta tulee korostumaan oppilaiden siirtyessä ylemmille luokille ja opiskeltavan asiasi-
sällön määrän kasvaessa.

Kuva 11.
Esimerkki muistiinpanoista,
joissa kuunneltava teksti ja
kuva ymmärtämisen apuna.

Mitä opimme?

Lukivaikeus ja laajemmat kielelliset vaikeudet ovat pysyvä ominaisuus. Siksi apuvälinei-
den käytön harjoittelu ja sen muuttuminen rutiiniksi jo varhaisessa vaiheessa on tärkeää
opinnoissa etenemisen ja menestymisen kannalta, mutta myös työelämään sijoittumisen
kannalta.

Apuvälineiden käyttöönotto vaati projektiin osallistuvilta motivaatiota, sitoutuneisuutta ja
mahdollisuutta ennakoida. Itse toteutus ei vienyt paljon aikaa tai resurssia, mutta tehtävät
piti ennakoida ja suunnitella apuvälinettä käyttävän oppilaan näkökulmasta. Ex tempore -teh-
tävät olivat hankalia, koska niitä ei ollut tehty valmiiksi oppilaille sopivaan muotoon. Ajan ja
suunnitelmallisuuden lisäksi piti siirtyä yksityiskohtaisesta opetustavasta kohti isompien ko-
konaisuuksien opettamista ja sitä kautta keskeisten käsitteiden ja oppimissisältöjen hallintaa.