Page 26 - Yhdessä opettaen, oppimista tukien

24 Yhdessä opettaen, oppimista tukien

Puhuminen koostuu monista osataidoista, joita ovat ääntäminen, puheen sujuvuus ja tark-
kuus, sanaston ja rakenteiden automaattistunut hallinta, kuuntelu- ja reagointikyky sekä
osallistuminen keskusteluun tilanteeseen sopivalla tavalla. Suullista ilmaisua tulee harjoi-
tella siinä missä muitakin kielitaidon osa-alueita. Sen vuoksi on hyvä ohjata opettajaopiske-
lijoita järjestämään päivittäin oppilaille oppimistehtäviä, joissa he ovat suullisessa vuoro-
vaikutuksessa keskenään. Esimerkiksi lukukirjan kappaleen kuvien tarkastelu parin kanssa
lisää suuresti osallistujien aktiivisuutta verrattuna siihen, että jokainen viittaisi opettajan
esittämiin kysymyksiin kuvasta.

Kaikista kielitaidon eri osa-alueista oppilaat menestyivät väitöstutkimukseni (Muuri 2014,
178) mukaan heikoiten luetun ymmärtämisessä, vaikka oppilailla oli lukemisessa aikaa pe-
rehtyä tekstin sisältöön. Lehtisen (2002, 213) mukaan oppilaat oppivat ensimmäisellä luo-
kalla lukemaan mekaanisesti yhtä hyvin suomea kuin äidinkielenään suomea puhuvat. Sen
sijaan luetun ymmärtämisessä esiintyy selviä eroavaisuuksia, mikä johtuu sanavaraston
laajuudesta. Mitä laajempi oppilaan sanavarasto on, sitä paremmin hän ymmärtää tekstiä
ja puhetta. Sanavarastolla on näin ollen merkittävä yhteys koulumenestykseen. Takalan
(1989) tutkimuksen mukaan oppilaan tulee ymmärtää tekstin sanastosta 70–75 %, jotta
hän saa yleiskäsityksen tekstin sisällöstä. Pääasioiden ymmärtämiseen oppilaan täytyy
osata 90 % tekstin sanastosta, ja yksityiskohtien ymmärtäminen vaatii, että hallitsee sa-
nastosta 95 %. Kun eheytetään opetetusta esimerkiksi opiskelemalla samaa teemaa kah-
dessa tai useammassa oppiaineessa samanaikaisesti, tulee käsitteiden toistoa monessa
yhteydessä. Toiston avulla sanasto kertautuu mahdollisimman usein ja vakiintuu oppilaan
sanavarastoon. Opettajaopiskelijoita ohjaan suunnittelemaan opetuksensa niin, että sama
teema toistuu useammassa oppiaineessa tai sama teema jatkuu seuraavassa jaksossa.

Reading to Learn -menetelmä

Muutama vuosi sitten innostuin käyttämään soveltaen lukemaan ja kirjoittamaan opet-
tamisessa James Martinin ja David Rosen genrepedagogiikkaa eli tekstilajipohjaista teks-
titaitojen opetusta hyödyntävää Reading to Learn -menetelmää. Siinä opettajan johdol-
la oppilaat syventyvät yksityiskohtaisesti tekstiin monien vaiheiden kautta ja näin myös
heikot lukijat pääsevät perille tekstin sisällöstä. Alan käyttää R2L-menenetelmää (https://
readingtolearn.com.au/), kun oppilaani ovat oppineet lukemaan virketasolla ensimmäisen
luokan keväällä. Toteutan menetelmää seuraavasti. Ensin kerron oppilaille, minkälaisesta
tekstilajista on kyse (kertomus, uutinen, sääntö, ohje tms.). Sitten luen tekstin otsikon ja
yhdessä mietimme, mistä teksti kertoo. Sen jälkeen oppilaat keskustelevat parin kanssa
tekstiin liittyvistä kuvista ja käymme yhdessä läpi, mitä kuvissa tapahtuu ja ketkä niissä
seikkailevat jne. Samalla opetan heille uusia kuviin liittyviä käsitteitä, joita esiintyy myös
tekstissä. Tämän jälkeen kerron omin sanoin, mitä tekstissä tapahtuu ja sen jälkeen luen
oppilaille koko tekstin, tai sitten luemme sen yhdessä. Oppilaat seuraavat samalla tekstiä
”taikasormellaan”. Lukemisen jälkeen tarkastelemme tekstiä virketasolla ja teen oppilaille
virkkeistä sellaisia kysymyksiä, joihin he osaavat vastata. Virketason tarkastelun yhteydes-
sä alleviivaamme tekstin ymmärtämisen kannalta keskeisiä sanoja ja virkkeitä. Olen varan-
nut tekstin käsittelyyn aikaa yhden oppitunnin.