Page 131 - eNorssi 25 vuotta

126 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

2024). Vaikka Englannissa opettajankoulutusjärjestelmiä ja -toimijoita on lukuisia, hallitus
säätelee ja ohjaa opettajankoulutusohjelmia hyvinkin tiukasti. Esimerkiksi 2010-luvulla as-
tui voimaan ITT Core Content, joka säätelee mm. opettajankoulutustoimijoiden toimilupia
ja koulutussisältöjä; lisäksi vuonna 2021 jo aiemmin toimiluvan saaneet ja toiminnassa
olleet opettajankoulutusyksiköt joutuivat anomaan lupiaan uudestaan – yliopistojen yksi-
köt mukaan luettuna (Mutton & Burn 2024). Toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa,
opettajankoulutus onkin siirtynyt yliopistoilta yhä enemmän kouluvetoisiin opettajankou-
lutusohjelmiin (Douglas 2024; Mutton ym. 2024).

Suurin osa QTS-pätevyyteen johtavista opettajankoulutusvaihtoehdoista on maksullisia ja
maksaa keskimäärin reilut 9000 puntaa (noin 11000 euroa). Myös pätevöitymis- tai työhar-
joittelutyyppiset koulutusohjelmat yleensä maksavat, vaikka opettajaharjoittelija saattaakin
saada opetusajaltaan epäpätevän opettajan palkkaa. Toinen merkittävä ero opettajanpäte-
vyyden suhteen on opettajan tutkinto. Suomessa kaikki luokan- ja aineenopettajat tekevät
maisterintutkinnon, joka sisältää opettajaopinnot, kun taasen Englannissa opettajilla on
yleensä kandidaatin tutkinto (Bachelor’s degree) ja erillinen ’pätevöitymistutkinto’ eli QTS
(Qualified Teacher Status). Lisäksi kasvatustieteiden asema vaikuttaa olevan suomalaisessa
opettajankoulutuksessa huomattavasti vahvempi: esimerkiksi suomalainen luokanopettaja
opiskelee pääaineenaan kasvatustieteitä, kun englantilaisen luokanopettajan kandidaatin-
tutkinto voi olla missä tahansa aineessa, vaikkapa filosofiassa, jos opettajaksi pätevöidytään
yliopistotutkinnon jälkeen, kuten yleensä tehdään.

Suomalaiseen vahvasti akateemiseen ja tutkimusperustaiseen opettajankoulutukseen (ks.
esim. Koski ym. 2024; Malinen ym. 2012) verrattuna englantilainen opettajankoulutus
on pääsääntöisesti enemmän (työ)harjoittelua kuin akateemisista opinnoista koostuvaa.
Helgetunin (2023, 1403) mukaan ”the official image of the ideal teacher in England has
arguably gone from “scholar” to “self-improving craftsperson” eli opettajuus mielletään ny-
ky-Englannissa akateemisen ammatin sijaan taidokkaan ammattilaisen työnä, joka opitaan
seuraamalla ja jopa matkimalla kokeneen kollegan työtä ja ohjeita (ks. myös Mutton ym.
2024). Esimerkiksi Nottinghamshire Torch SCITTin harjoittelijat opettavat opettajankoulu-
tusvuotensa alkuvaiheessa 5–10 tuntia viikossa harjoittelujaksojensa aikana, ja kevätpuolel-
la jopa 20 tuntia viikossa. Vertailun vuoksi suomalainen aineenopettajaharjoittelija opettaa
harjoitustunteina karkeasti arvioituna noin kymmenesosan englantilaisen aineenopetta-
jaharjoittelijan tuntimäärästä. Toisaalta esimerkiksi palautetta saadaan varsin vähän, kun
taas suomalainen harjoittelu perustuu harjoittelijan ja ohjaajan runsaaseen reflektioon ja
dialogiin harjoitustuntien yhteydessä. Suomalainen ohjauskulttuuri onkin yksi syy siihen,
miksi Torch SCITT haluaa tuoda harjoittelijoitaan Jyväskylän norssille vuosi toisensa jälkeen.

Yksi merkittävä ero on myös valmistuneen opettajan pätevyys. Kun suomalainen opettaja
saa tutkintotodistuksensa, hän on täysin pätevä, englantilainen taasen ei. Vastavalmistu-
nutta opettajaa odottaa työelämässä ensin induktioperiodi, jolloin hänelle määrätään kou-