Page 47 - eNorssi 25 vuotta

42 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

rovaikutus ymmärretään kaksisuuntaisena viestintäsuhteena, joka on riippuvainen tilasta
ja paikasta. Suhteessa rakentuvat eri osapuolten identiteetit. Relationaalisen viestinnän
näkökulmasta katsottuna viestillä on samanaikaisesti sekä sisältö- että suhdeulottuvuus.
Sisältö tapahtuu aina suhdeympäristössä. (Gerlander & Kostianen 2005, 71–72.)

Pitkän ohjauskokemuksemme aikana olemme huomanneet, että opetusharjoitteluissa
oletetaan, että toisilleen vieraat ja erilaiset ihmiset pystyvät nopeasti yhteistyöhön, lähes
toisiinsa tutustumatta. Paneutuminen dialogiin ja siinä ilmeneviin jännitepareihin on an-
tanut meille tiimityön ohjaamiseen uuden näkökulman, jolla voimme auttaa opiskelijoita
rakentamaan yhteistyötä edistäviä vuorovaikutussuhteita.

Olemme työstämässä monipuolista ohjausmateriaalia, jonka avulla opettajaopiskelijat
harjoittelevat tarkastelemaan opettajan monia vuorovaikutussuhteita ja niissä osapuolten
välisissä dialogeissa ilmeneviä jännitteitä. Ohjauksessa olemme myös hyödyntäneet KE-
HU-mallia, jota käyttäen opiskelijat opettelevat havainnoimaan ja rakentamaan vuorovaiku-
tussuhdetta, johon kuuluu sekä suhde- että sisältöulottuvuus (https://www.kehuprogram.
fi/). Tässä artikkelissa esittelemme kehittämämme janaharjoitukset. Harjoituksissa opetel-
laan dialogin ja jänniteparien kautta lisäämään ymmärrystä toisistamme.

Relationaalisen dialektiikan teorian mukaan vuorovaikutussuhteessa vaikuttaa kolme pe-
rusjännitettä: läheisyys, varmuus ja avoimuus. Näihin perustuvat seuraavat janaharjoituk-
sessa käytettävät jänniteparit (Baxter & Montgomery 2012; Ryder 2022):

Integraation - erottautumisen jännite, tarve olla yhteydessä toisiin ja toisaalta tarve säilyt-
tää itsenäisyys.

Pysyvyyden - muutoksen jännite, tarve vuorovaikutussuhteiden ennakoitavuuteen ja var-
muuteen sekä spontaaniuteen ja vaihtelevuuteen. Toisaalta kaivataan rutiineja ja toisaalta
uusia ajatuksia, jotta kehitytään ja ei kyllästytä.

Ilmaisun ja yksityisyyden jännite, tarve puhua avoimesti ja toisaalta tarve ylläpitää yksityi-
syyttä (itsestä kertominen).

Kun jännitteitä opitaan tiedostamaan, epävarmuus vähenee ja yhteisiä asioita pystytään
jatkossa harjoittelun aikana ratkaisemaan helpommin. Tutkimuksissa tunnistetaan erilaisia
jännitteiden hallinnan strategioita, joista kehittämämme materiaali edustaa lähinnä enem-
män-kuin-lähestymistapaa. Putman, Fairhurst ja Banghart (2016) artikkelissaan esittelevät
edellä mainitusta lähestymistavasta kolme eri suuntaa, joista alla lyhyesti:

1. Jatkuva dialoginen yhteys, jossa vastakkain olevia asioita pyritään ymmärtämään tasa-
vertaisesti ja dialogia jatketaan tiiviisti.