Page 46 - eNorssi 25 vuotta

41 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

DIALOGIN JA JÄNNITEPARIEN MERKITYS
VUOROVAIKUTUSSUHTEISSA

Satu Kumpulainen ja Sinikka Sivula-Chavez, Lapin yliopiston harjoittelukoulu

Opettaminen ja ohjaaminen on moniulotteista, vaativaa ja mielenkiintoista suhdetoimin-
taa. Erilaisiin tutkimuksiin tutustuminen johdatti meidät ymmärtämään vuorovaikutukseen
sisältyvien jänniteparien merkityksen opettajan moninaisessa vuorovaikutussuhteiden ken-
tässä. Viestintään kuuluvat jänniteparit ovat luonnollinen osa dialogia. Niistä keskustele-
malla voidaan kehittää osapuolten vuorovaikutus- ja tunnetaitoja, edistää yhteistyötä ja
luoda turvallista vuorovaikutusilmapiiriä.

Koulussa kaikkien, niin aikuisten kuin oppilaiden, oppimista ja kasvua ihmisenä voidaan
edistää hyvillä vuorovaikutussuhteilla, jotka rakentuvat avoimessa dialogissa. Jännitteiden
olemassaolon tiedostamisella ja niiden hallintaa opettelemalla edistetään ilmapiiriä, jossa
vähennetään erilaisia yhteistyötä heikentäviä odotuksia, tulkintoja ja olettamuksia. On tär-
keää ymmärtää, että asioilla on erilaisia merkityksiä eri ihmisille. Kehittämämme ohjausma-
teriaalin tavoitteena on ohjata opettajaopiskelijat oivaltamaan jännitteiden olemassaolon
dialogissa.

Dialogi juontaa juurensa antiikin aikaan ja sitä on tutkittu ja määritelty vuosien saatos-
sa monin eri tavoin. Ohjausmateriaalissa ymmärrämme dialogin seuraavasti: Dialogi on
tasa-arvoista, hetkessä tapahtuvaa avointa keskustelua, jossa kuunnellaan ja pyritään li-
säämään ymmärrystä käsiteltävästä asiasta, toisista ihmisistä ja omasta itsestä. Dialogissa
ei esimerkiksi väitellä, neuvotella, pyritä vakuuttamaan toisia tai ratkaisemaan asioita. Di-
alogissa ei mitata tiedon määrää asiasta tai oleteta valmiita puheenvuoroja. Keskeneräi-
set ajatukset ovat tervetulleita. Oleellista on olla kiinnostunut ihmisten välisistä erilaisista
kokemuksista ja mitä merkityksiä vuorovaikutuksessa asioille annetaan. Pelkästään ym-
märryksen lisääntyminen on jo riittävä saavutus. (Esim. Alhanen, Soini & Kangas 2019;
Dialogiakatemia.fi; Opinkirjo.fi)

Baxter ja Montgomery (1996) ovat kehittäneet relationaalisen dialektiikan teorian filosofi
-kielentutkija Mikhail Bahtinin dialogismin periaatteiden pohjalta, jossa korostuu vuoro-
vaikutuksen ja kielen moniäänisyys sekä vastakkaisten voimien samanaikaisuus. Dialogismi
korostaa, että kaikki keskustelut ja merkitykset ovat avoimia ja keskeneräisiä. Relationaali-
sen dialektiikan teorian keskeisiä käsitteitä ovat relationaaliset jänniteparit, joiden välinen
jatkuva dialogi tekee vuorovaikutussuhteesta dynaamisen (Baxter & Montgomery 1996;
Baxter 2004). Dialogi sisältää yhteneviä ja eriäviä näkemyksiä, joiden välillä viestintä ta-
sapainottelee jatkuvassa muutoksessa ja neuvottelutilassa (Baxter & Montgomery 1996;
Baxter 2004). Vuorovaikutuksen viestinnän moniäänisyyteen sisältyvät kaikki verbaalit ja
nonverbaalit ilmaisut. Jokainen vuorovaikutussuhde kehittyy ainutlaatuisella tavalla. Vuo-