Page 86 - eNorssi 25 vuotta

81 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

sessa. Ohjauskäytänteiden jakaminen oppiaineiden välillä jää arjessa melko satunnaiseksi.
Tästäkin syystä Tiedetorin kaltaiset tilanteet ovat merkittäviä. Pajassamme esittelimme
lyhyesti oppiaineemme ohjauskäytänteitä ja ohjauksen työkaluja sekä kokeilimme käytän-
nössä paria materiaalia. Vastaanotto pajassa käyneiltä oli positiivinen.

Yhteenvetoa ja pohdintaa

Aineenopettajakoulutus koostuu neljästä ohjatun harjoittelun jaksosta kahden lukuvuoden
aikana: perusopintojen aikana opetusharjoittelua on useimmilla toisen lukuvuoden keväällä
parin kuukauden ajan, ja aineopintojen opetusharjoittelut sijoittuvat useimmilla neljänteen
opiskeluvuoteen ja kestävät syyskuulta huhtikuulle. Opetusharjoitteluissa on pyritään val-
mistamaan tulevaa opettajaa niin käytännön työtehtäviin konkreettisesti kuin kohtaamaan
työn haasteet ja kuormittavuus. Virtasen (2013) tutkimuksessa nousee esille koulutuksen
haaste vastata tarpeisiin, joita ei edes kaikkia vielä tiedetä: tulevaisuuden koulumaailma
on osin tuntematon. Virtanen korostaa emotionaalisten valmiuksien tärkeyttä, sillä muutos
on varmaa. Jos nuorella opettajalla on valmiuksia tunnetaitojen hallitsemisessa, hän on
ehkä valmiimpi opettamisen ja oppimisen ohjaamisen muutoksiin. Tämä tunnetaitojen ja
resilienssin vahvistaminen on tärkeää opetusharjoittelun kaikissa vaiheissa. Ohjauskäytän-
teiden kehittäminen on osa prosessia, jossa olemme tähän pyrkineet.

Ohjauskäytänteiden pohtiminen ja muokkaaminen on tarpeellista monesta syystä. On hyvä
tarkastella totuttuja tapoja aika ajoin, jotta omaa toimintaansa pystyy kehittämään. Op-
piaineen sisällä ohjaajien toiminnan yhtenäistäminen on keskeistä esimerkiksi siksi, että
ohjaajat eivät pysy samoina vuodesta toiseen. Tärkeimpänä voisi pitää sitä, että laadukkaan
ohjauksen takaamiseksi on tarpeellista pohtia, mitä ohjauksella tavoitellaan ja millaisilla
ohjaamisen käytänteillä tavoitteisiin voidaan pyrkiä. Emme tiedä tarkalleen, millaisessa
koulumaailmassa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa opetusharjoitteluaan suorittavat nuoret
aikuiset työskentelevät kymmenen vuoden kuluttua. Meidän on kuitenkin pyrittävä siihen,
että annamme mahdollisuuksia käsitellä opettamisen ja oppimisen ilmiöitä avoimesti ja
pelotta. Vaikka maailma ja koulu muuttuvat, melko varmaa ja toivottavaa on, että tässä
ammatissa ollaan tulevaisuudessakin vuorovaikutustyössä, jolloin läsnäolemisen, kohtaa-
misen, oppimisen ohjaamisen ja ryhmänhallinnan taidot säilyvät tärkeinä ammatillisen
osaamisen osa-alueina.

Dialogisuus mahdollistaa parhaimmillaan esimerkiksi yhteisen ymmärryksen kautta oman
ajattelemisen kehittymisen. Opetusharjoittelun ohjauksessa meidän tulisi vahvistaa har-
joittelijan oman ymmärryksen kehittymistä ja näkökulmien laajentumista. Muhosen, Ras-
ku-Puttosen, Pakarisen, Poikkeuksen ja Lerkkasen (2016) tutkimus vahvistaa dialogisuuden
mahdollistavaa toimintatapaa: Heidän mukaansa opettajan on annettava tilaa oppijan pu-
heelle. Oppijoiden ajattelun syventämistä pyritään auttamaan kysymyksillä, jotka laajenta-
vat näkökulmia ja auttavat syventämään omaa ymmärrystä. He tuovat hyvin esille esitetty-