Page 84 - eNorssi 25 vuotta

79 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

Samoin kevätlukukaudella 2024 otettiin käyttöön tunneympyrä teemakeskustelussa, jossa
pohditaan omaa opettajaidentiteettiä ja sen muodostumista. Tunneympyrällä on nimetty
useita sellaisia tunteita, joita ei ehkä halua ajatella tuntevansa, ei koe hyväksyttäväksi tuntea
tai ei osaa nimetä tuntevansa. Esimerkiksi keskusteltiin paljon riittämättömyydestä, häpeäs-
tä ja epävarmuudesta. Eräs opiskelija kysyi pitkään emmittyään, voiko opettaja kokea inhoa
oppijaa kohtaan. Tästä päästiin melko syvälliseen keskusteluun siitä, mitä tunteiden hallitse-
minen tarkoittaa ja miten aikuisen on siihen työssä nuorten kanssa kyettävä. Tunneympyrä
antoi mahdollisuuden käsitellä myös tilanteita, joissa opetusharjoittelija oli kokenut iloa,
luottavaisuutta ja energisyyttä. Ohjauskeskustelussa päästiin käsittelemään sitä, että kaikki
tunteet ovat sallittuja opettajankin työssä – olennaista on se, miten omiin tuntemuksiinsa
reagoi. Yhteinen keskustelu tunneympyrän äärellä vahvisti myös empatian tunnetta: omien
negatiivisten tunteiden esille tuominen oli helpompaa, kun harjoittelijakollega jakoi samoja
tunnekokemuksia ja eli myötä harmittamaan jääneissä tilanteissa. Tunneympyrän voi siis
tulkita toimivan hyvänä apuna Virtasen (2013) tutkimuksessakin kovasti korostuvan em-
paattisuuden vahvistamisessa.

Opettajaidentiteettiä pohdittiin teemakeskusteluissa myös identiteettikuvien avulla. Ku-
vat herättivät opetusharjoittelijoissa selkeitä mielikuvia mediassa luoduista odotuksista ja
omien kouluaikojen luomista käsityksistä. Kuvat helpottivat keskustelua siten, että niiden
kautta ilmiöt, kuten opettajan kasvatuksellinen vastuu ja oppijan kohtaaminen yksilönä,
pystyttiin nimeämään konkreettisesti. Osittain aihe on raskas, sillä yhteiskunnallinen paine
opettajan ja koulun tehtävistä on paljon esillä. Harjoittelijat muistelivat lähiaikojen kouluai-
heisia uutisia ja tutkimuksia sekä sitä, mihin sävyyn niistä julkisuudessa ja kaveriporukas-
sakin puhutaan. Nuori opetusharjoittelija voi kokea taakan liian isoksi. Identiteettikuvat
kevensivät tätä aihetta osaltaan, sillä esimerkiksi Minna Canthin jämäkkää olemusta kat-
sellessa yhteiskunnallisen vaikuttajan tehtävä hieman hymyilyttikin.

Aineopintojen alkuvaiheessa otimme vuorovaikutuksen ja oppilaantuntemuksen teema-
keskustelun osaksi syyslukukaudella 2024 opetusharjoittelijoiden oppituntien videoinnit ja
videoiden käsittelemisen. Videoiminen onnistui oppitunneilla huomaamattomasti puheli-
mella – opetusharjoittelijat eivät olleet useammilla oppitunneilla edes huomanneet asiaa.
Videoiden katsomisen lisäksi opetusharjoittelijat tekivät havaintoja esimerkiksi tilanteista,
joissa he kokivat osoittavansa oppilaantuntemusta, reagoivansa hyvin oppilaan toimintaan
tai sanomiseen ja kokevansa epävarmuutta. Tavoitteena oli havainnoida, mitä tilanteessa
tapahtuu ja miten opetusharjoittelija toimii.

Ohjaajalle tämä videointikäytäntö ei aiheuttanut lisää työtä kuin sen verran, että videoi-
den ottamisen jälkeen lähetti videot opetusharjoittelijalle. Opetusharjoittelijat toivat esille
odotetusti kahtalaisia reaktioita: He kokivat itsensä kuuntelemisen ja katselemisen varsin-
kin aluksi ajoittain vaikeaksi. Ensimmäisellä katselukerralla useampikin harjoittelija kertoi
kiinnittäneensä huomiota pääosin omaan ulkonäköönsä ja olemukseensa, ja keskustelussa
nousivat ensin esille nämä pintatason havainnot: “Kauhee, miten mä pönötin.” “Mulla on