Page 91 - eNorssi 25 vuotta

86 Opetusharjoittelun ohjauksen tutkimusta, kokeilua ja kehittämistä

silloin kun palaute on riittävän rakentavaa, yksityiskohtaista ja sosiaaliset esteet on pyritty
poistamaan. Heidän tutkimuksessaan havaittiin, että vaikka vertaispalaute koettiin joskus
puutteelliseksi, kaikki kolme reflektiivistä käytäntöä (opettajan palaute, vertaispalaute ja
itsearviointi) nähtiin yhdessä hyödyllisiksi opettajaksi kasvamisen tukemisessa.

Näiden viiden teoreettisen näkökulman avulla artikkeli pyrkii tarjoamaan ohjaustyökalun,
joka vastaa opetusharjoittelun moninaisiin tarpeisiin. Teoreettinen pohja ei ainoastaan tue
työkalun suunnittelua, vaan myös varmistaa sen käyttökelpoisuuden laajemmissa pedago-
gisissa konteksteissa. Se mahdollistaa työkalun skaalautuvuuden ja soveltamisen erilaisiin
opetuksen konteksteihin.

OHJAUKSEN TYÖKALUN RAKENNE

Ohjaussuunnitelma ja henkilökohtaiset tavoitteet

Ohjaussuunnitelma ja henkilökohtaiset tavoitteet muodostavat työkalun perustavanlaa-
tuisen osan, joka ohjaa harjoittelijan oppimista ja ammatillista kasvua systemaattisesti.
Tämä osio on suunniteltu tukemaan ohjausprosessin tavoitteellisuutta sekä harjoittelijan
oppimispolun yksilöllisyyttä.

Suunnittelu alkaa harjoittelijan lähtötilanteen kartoittamisella, mikä mahdollistaa oppimi-
sen personoinnin. Tämän vaiheen tavoitteena on tunnistaa harjoittelijan osaamistaso, vah-
vuudet, kehityskohteet sekä mahdolliset pelot tai epävarmuustekijät, jotka voivat vaikut-
taa harjoittelun aikana. Yksilöllisten lähtökohtien huomioiminen on keskeistä, sillä ohjattu
harjoittelu edellyttää opettajaopiskelijoiden ohjaukselta tavoitteellisuutta ja siinä pyritään
kokonaisvaltaiseen ammatilliseen kasvuun (Martikainen & Sivenius 2017a)

Vygotskyn (1978) lähikehityksen vyöhyketeorian mukaan oppimisen edellyttämä tuki tulee
antaa silloin, kun oppija on hieman oman senhetkisen taitotasonsa yläpuolella ja hyötyy
kokeneemman toimijan ohjauksesta.

Ohjaussuunnitelman rakenne painottaa jatkuvuutta ja vuorovaikutusta, ja siihen sisältyvät
reflektointivaiheet tukevat käytännön kokemusten analysointia ja niiden yhdistämistä teo-
reettiseen tietoon. Kokemuksellisen oppimisen sykliin (Kolb 1984) sisältyvät vaiheet (koke-
mus, reflektointi, käsitteellistäminen ja uuden toiminnan suunnittelu) voivat auttaa opiske-
lijaa kehittämään ymmärrystään ja soveltamaan oivalluksiaan tulevissa opetustilanteissa.

Työkalun kehitysvaiheessa on hyödynnetty myös Makkonen, Thuneberg, Jahnukainen ja Ho-
tulainen (2019) tutkimuksta, jossa korostetaan joustavien opetusjärjestelyjen ja yhteisopet-
tajuuden merkitystä oppilaiden eriytyneiden tarpeiden tukemisessa. Näiden periaatteiden
mukaisesti työkalun rakenne tarjoaa ohjaajalle välineitä seurata erilaisia kehitystarpeita ja
tukea oppimista suunnitelmallisesti.