Page 22 - Kielitietoisen opettajan opas

Kielitietoisen opettajan opas 18

Esimerkki toiminnallisesta lähestymisestä parillisten ja parittomien lukujen oppimisessa:

Luokkaan oli haalittu villasukkia siitä syystä, että olimme käyneet harjoittelemassa luistelun alkeita
– lähinnä kaatumista ja ylösnousua. Olennaisena osana oli lämmin pukeutuminen ja ne villasukat.
Villasukat olivat kuivumassa lämpimillä pattereilla. Niille piti löytää parit.

1. Toiminnallinen taso
Muutama oppilas on kokoontunut tämän asian äärelle kanssani lattialle. Meillä on edessämme kasa
villasukkia. Oppilaat alkavat miettimään, löytyykö kaikille sukille pari. Luokassamme on paikalla
kymmenen oppilasta, oppilaat vievät konkreettisesti jokaiselle luokkakaverille sukat. Osa sukista on
aivan väärän kokoiset, mutta väliäkö sillä, koska kaikille löytyi pari. Jokainen luokkalainen sai siis
ensin sukat. Oppilaat miettivät, paljonko sukkia on siis yhteensä – 20. Seuraavaksi oppilaat miettivät,
jos yksi sairaana oleva oppilas olisi ollut koulussa, miten hänen olisi käynyt – hän ei olisi saanut
sukkaparia. Oppilaat miettivät, kuinka monta sukkaa olisi tarvittu lisää, jotta pari olisi tullut – yksi ei
olisi riittänyt. Tarvittiin kaksi sukkaa. Seuraavaksi määritellään sukkapari – molemmat jalat saavat
sukat eli tarvitaan aina kaksi sukkaa. Oppilaat alkavat omatoimisesti miettimään, millä määrillä
lukuja tulee sukkapari ja millä määrillä ei.

2. Ikoninen taso
Oppilaat keräävät luokkalaisilta sukat takaisin, ja ne asetellaan lukusuoralle. Lukusuoralle ei ole
merkitty etukäteen mitään lukuja, vaan lapset sijoittavat sukkia parit vieretysten tasaisesti jaetulle
lukusuoralle. Oppilaat pohtivat yhdessä punaisten ja vihreiden post-it lappujen kanssa, mihin kohtaa
lukusuoraa merkitään, kun sukista muodostui pari ja missä ei. Punaisella merkittiin ei-paria ja
vihreällä, kun saatiin pari.

Oppilaat saavat vastaavan lukusuoran paperiversiona, johon he piirtävät vastaavasti sukat. Samaa
paria olevat sukat väritetään antaumuksellisen tarkasti vastaavilla väreillä. Lukusuoralla olevan
viivan kohta, jossa parillinen määrä sukkia toteutuu, väritetään vihreällä. Lukusuoralla olevan viivan
kohta, jossa ei muodostu parillista määrää sukkia väritetään punaisella.

3. Symbolinen taso
Oppilaiden kanssa sovitaan yhdessä, että lukusuoran alkua merkitään tässä tapauksessa luvulla 0,
koska silloin meillä ei ole vielä yhtään sukkaa – lukusuoran muut luvut täydennetään sukkia
vastaavalla lukumäärällä. Tutkitaan lukusuoraa ja mietitään sanoja pari, parillinen ja ei paria,
pariton.

Sovitaan, että niitä lukuja, joille villasukilla löytyi pari, kutsutaan parillisiksi luvuiksi. Lukuja merkittiin
vihreällä. Oppilas kirjoittaa omaan lukusuoraansa parilliset luvut vihreällä värillä. Jäljelle jääneet
luvut kirjoitetaan punaisella värillä. Niiden lukujen kohdalla kaikista sukista ei muodostunut pareja.
Sukkia oli pariton määrä.

(Outi Laitinen, Oulun normaalikoulu)